On Jälleen mennyt aikaa siitä kun viimeeksi tänne kirjoitin. Paljon on tapahtunut ja aikaa ei ole vaan kertakaikkiaan riittänyt kirjoitteluun. Lapin reissu sujui siis tosi hyvin, kävimme isäni mökillä polvijärvellä ja koira nautti ihan ylipaljon kun sai riehua siellä niin paljon kuin lystäsi. Itselläkin oli sellainen ihana "lomafiilis" siellä ollessa, kun ei tarvinnut huolehtia yhtään mistään :)
... Mutta arkeen paluu olikin jo ihan toista..
Anssin isä päätti tulla kyläilemään meille - viikoksi. Se merkitsi sitä että katsoimme tv-ohjelmia jotka käsittelivät; tangomarkkinoita, luonto-ohjelmia + muuta sälää. Itse päätin sosiaalittomana mennä lueskelemaan kirjoja, pöräytin hissillä naapurille kylään ym. Ei tässä olisi muuten mitään nakerrettavaa, mutta... He puhuvat rakkaan poikansa kanssa aina kaiken SAAMEKSI. Jokusen kerran sain tulkkauksen suomeksi mutta aika vähiin sekin jäi.
Anssin isä on kyllä ihan mukava, mutta liika on liikaa...
Vihdoinkin saan olla kotona rauhassa ilman mitään paineita että joku katselisi luontodokkareita ja tankoa ilman että kysyisi mahdollisesti talon "emännältä" lupaa.
Noo.. Sitten Anssi lähti viemään isäänsä kohti Helsinkiä ja lähti myös itse töihin Helsinkiin kahdeksi viikoksi.. onhan tää alussa tuntunut vähän oudolta olla yksin koiran kanssa tässä kämpässä, mutta parhaiten sopeutumiseen on auttanut rakas naapurini Henna. Oon kyllä aika kiitollinen siitä että oon saanut loisia Hennan nurkissa silloinkin kun "lappiukko" oli meillä..
Lisäksi työt taas jälleen on saaneet miut stressin partaalle, illasta-aamuun vuorot on kyllä IHAN PERSEESTÄ. Sen takia oon ollut tämän viikon hiton kireä, on suututtanut, vituttanut, väsyttänyt, oon ollut nälkäinen ym..
Siitä voisin antaa jopa pienen esimerkin; tänään töistä tullessani olin TOSI väsynyt, koska edellisyön unet olivat jääneet niin vähälle. Tulin siis kotiin ja päätin että vien tuon sontiaisen samantien ulos koska raukka oli joutunut olemaan pissaamatta/ulostamatta 10,5h. Heti ovelta ulos päästyämme koira päätti samantien kusasta aidan viereen... en siis voinut tehdä mitään, kaikki kävi niin nopeesti ja Tarun haara-asento alkoi samantien kun pääsimme ovesta ulos. Mitään ei siis ollut tehtävissä.
Naapuri kuitenkin näki tämän kyseisen tapahtuman ja alkoi moittia miuta, hyvin väsynyttä ja kiukkuista ihmistä. "aidan vieressä ei saa kusettaa koiraa".... paloi käämi.
huusin naapurille jotain epämääräistä "olen ollut koko päivän töissä, ei ole koiran vika jos on hätä ja en ehdi päästää sitä kunnon paikkoihin pissalle kun koira losottaa samantien kun näkee vihreän paikan"... meni siis hermot. Miun vieteri on yleensä aika pitkä, mutta nyt jotenkin keitti yli.
Olin koko päivän miettinyt töissä että miten koira pärjää ja kun vihdoin pääsen käyttämään sitä ulkona niin meidän kahdeksan kuukautinen koira näkee paikan johon voi pissata ja täräyttää samantien kuset maahan....
Sitten naapuri viitsii vielä asiasta jotain sanoa. Naapuri meni miun huutamisesta aika hiljaiseksi.. vastaus oli "aijaa....." Sitten naapuri ikäänkuin meni karkuun miun raivoavaa, itkuista, väsynytta käytöstä.." hohhoijaa. Jälkeenpäin ajattelin että asian olisi voinut hoitaa vähän toisella tavalla, mutta.. tehty mikä tehty...
Ehkä tää nyt tästä kun pääsee vähän rentoutumaan, huomenna yövuoroon ja sitten olis nukkumispäivän lisäksi yksi vapaa ja Anssi palaa viikonlopuksi kotiin. Oon iloinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti