Siis heräsin aivan normaaliin tapaan kellon lyötyä puoli kuusi, kun seitsemään oli töihin meno. Kuvittelin vielä siinä vaiheessa että tästä tulee vallan mainio päivä, olin pirteä ja olin jopa nukkunut suhteellisen hyvin edellisyön ja kaiken kukkuraksi rakas mieheni vei miut aamulla töihin, mikä oli myöskin aika jees :)
Töihin päästyäni menin omalle osastolle ihan normaalisti ja huomasin heti että työkaveri joka oli kanssani samassa vuorossa, oli jotenkin hyvin outo. Ei tervehtinyt eikä mitään, KUNNES....
Alkaa älytön huutaminen, haukkuminen, itkeminen, voisin sanoa että työkaverille tuli kunnon itkupotkuraivarit miuta kohtaan. Ihmettelin että mistä oli kyse ja kappas;
Eräs tunnehäirikkö ihminen, joka saa pian potkut paskan puhumisesta niin oli ilmeisesti juorunnut jotain suoranaista saissea meidän osaston sairaanhoitajalle, joka tietenkin otti kaiken todesta ja päätti ensitöikseen haukkua miut kun pääsin osastolle.
Ei siinä mitään, asia on saikun kanssa puitu.. MUTTA, kun joudun kestämään sitä juoruämmää vielä viikon meidän osastolla, siinä on kestämistä! huhuh.
Että otti kupoliin ja kovasti ! Minkä takia niinkin ihana ja mukava päivä voi päättyä tällaiseen katastrofiin yhtäkkiä, mietin vaan..
Onneksi miulla on nyt tulossa pari vapaapäivää, tarviin ne kyllä oikeesti. Ei meinaa nimittäin hermot kestää työmaalla, on nimittäin ollut senverran stressaavat päivät tässä menossa että, huomisen päivän jälkeen se on soronoo!
ps. työkaveri päätti olla tulematta iltavuoroon tietyn sairastumisen takia, joten niin kutsutun juoruilijan seuraksi pitäisi saada joku töihin, voitte arvata että meikä häipyy ainakin aamuvuorosta niin nopeasti kuin jaloistani pääsen. En todellakaan jää iltavuoroon sen ihmisen kanssa, se on varma!
GAAAHHH! Pitäis ehkä mennä heittämään aivot narikkaan, eli unille... en jaksa miettiä enää mitään. wää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti