Birthday pardy!

Kyllä. Se hetki on koittanut kun minä nuorehko naisimmeinen, tai ainakin ennen nuorehko naisimmeinen täyttää 22 vuotta. Voitteko kuvitella? Ja minulla ei edelleenkään ole lapsia. Minulla on labradorinnoutaja ja mies ja olen ammatiltani lähihoitaja, olenko siis saavuttanut elämässäni jotain suurta? -ehen. Olen vain kohta 22-vuotias köyhä lähihoitaja, asun samassa kämpässä kuin kolme vuotta sitten ja minulla on sama mies kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten. Elämäni ei siis juurikaan ole muuttunut. 

Pitäisikö minun jotenkin muuttaa elämääni? tulee vaan joskus mieleen kun edelleen hillun ns. baareissa tuoppi kädessä muutaman kotona otetun paukun jälkeen ja "helvetti kun on niin hauskaa". Ja minun täytyy kauhukseni todeta että taas jälleen kerran minulla on synttärijuhlat alkomahoolin merkeissä. Onkohan vähän turhaa.. 22-vuotta kun ei ole mikään suurin juhlan aihe. Vai alanko kuulostaa teinijuopolta "aina kaikesta voi löytää juhlan". No okei, onhan se hauskaa. Kavereita, juomapelejä, karaokea läheisessä baarissa. Ihan jees, ei tietenkään voi valittaa... 

Mutta kun katselee facebookkia ja muita median lähteitä niin monella miun ikäsellä immeisellä on jo pari kersaa, asustellaan omakotitalossa tai rivitalossa ja vietetään päivät pitkät aikaa leikkipuistojen varsilla, lueskellaan löytyiskö huuto.net sivustolta mahdollisesti uusia lastenvaatteita, juodaan päiväkahvia mammojen kesken ja jutellaan synnytystavoista. Mitä ihmettä miulle on tapahtunut? Ei minkäänlaista kiirettä mihinkään. Ainut kenelle lässytän niin sekin on karvainen eikä se ymmärrä mitä mie sille puhun.


Nooh, täytynee sanoa että kaikki ajallaan. Onhan miulla tietenkin vielä aikaa vaikka mihin, pakko kai se on juhlia kun on sen aika. Mutta kumminkin oon edistynyt elämässäni, sillä selkeesti jopa ajattelen että asioita voisi muuttaa.. think about that ;) 

Mut hei.. 22-vuotta. Alkaako musta tulla nyt rupsahtanut vanha akka?
 








- Otin äiskän partsilla keväisen kuvan. oujee, kesä tulee ehkä sittenkin.