Rakkaus.

Välillä tulee sellaisia hetkiä, kun on pakko kirjoittaa omia ajatuksiaan joko tietokoneelle tai paperille. Kun olin ns. "teini", kirjoittelin paljonkin juttuja vihkoihin. Useimmiten niissä oli sellainen angstimainen tunnelma, ehkä johtui siitä että mieliala pyöri edestakaisin hyvän ja pahan välillä. Joskus kaikki vitutti niin paljon, että koko maapallo räjähti miun oman pään ympärillä. Joskus taas oli päiviä kun nauratti ja olin niin onnellinen, sanoinkuvaamaton fiilis. 
Silloin sitä ajatteli asioita tosi naiivisti.

Odottelin kuten kaikissa saduissa konsanaan, että joku ihana uljas prinssi tulee valkoisella ratsullaan hakemaan minut ruusu kädessä. Kaikki romanttiset laulut olivat ylitsepääsemättömän ihania, niitä oli kuunneltava ja herkisteltävä iltayön viimeisinä tunteina. 
Täytyi nähdä päänvaivaa omasta ulkonäöstään, jokainen naamaan kasautunut finni täytyi saada pois heti, jotta kukaan jätkä ei nää sitä.. muuten voi mahikset mennä sivu suun. 

Vaikka teini-iästä ei toisaalta niin pitkä aika vielä olekaan niin tuntuu että se kuitenkin on jollain tasolla kadonnut miusta. Ajattelutapa on muuttunut- tottakai, pakkohan sen on muuttua.. Aika vaan kuluu niin nopeasti, että yhtäkkiä sitä vaan huomaa elävänsä toisenlaisessa todellisuudessa kuin ennen. 

.. Ehkä kirjoittelen liian syvällisesti kaikesta, mutta se tunne kun ensimmäistä kertaa rakastuu johonkuhun, kun et voi miettiä ketään muuta kun sitä yhtä ihmistä ja kaikki mitä juttelet kavereille tuntuu liittyvän vähänväliä siihen ihanaan kundiin. Se fiilis on ihana. Voisin jopa tuntea sen fiiliksen vielä kun oikein ajattelen.

Ihastuminen tekee hulluksi, rakkaus vielä hullummaksi. Olen joskus ollut tosi typerä, jopa vainoharhainen ja kyttääjä, kun olin oikein kovin ihastunut. Kun tarkemmin ajattelee niin onneksi ihastumiseni jäi vain ihastumisen asteelle, tuhlasin liikaa aikaa ihmiseen joka oikeastaan olikin täys kyrpä- jos voi niin sanoa.. kaipa niin voi sanoa, koska sitä mieltä olen.

Nykyään telkkarissa näytetään kahdenlaisia rakkaustarinoita. Ensimmäinen on se, jossa aina kaksi toisiinsa rakastunutta henkilöä päätyvät yhteen ja elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Toinen tarina on traagisempi: kaksi rakastavaista yrittävät olla yhdessä, mutta jokin asia vie heidät kauemmas toisistaan ja suhde ajautuu karille. (mm. pettäminen, kuoleminen yms..). Ja yleensä tämä toinen näistä vaihtoehdoista tapahtuu kaikenlisäksi vielä tosi traagisesti. Kuten voimme todeta romeossa ja juliassa, toinen on titanic.. tosin titanic oli tapaturma, mutta sekin oli erityisen traaginen päätös rakkauden orastavaan alkuun.

Tää blogimerkintä oli tosi tunneherkkä pläjäys, mutta joskus täytyy kirjoittaa vakavasti jotta voi olla taas hauska.

Maija Vilkkumaan- hiuksissa hiekkaa biisi kertoo paljon siitä millaista musiikkia kuuntelin teininä, itkin ja kuuntelin. Odottelin miun prinssiä.