torstai 20. syyskuuta 2012

"Stressiä, stressiä ja vielä lisää stressiä...."

Huaaah... Ajattelin nyt vihdoinkin taas purkaa sydäntäni tänne jollain tapaa. Ahistaa, stressaa, päätä jomottaa, silmiä särkee, ajatukset katkeilee/sekoilee, tuskastuttaa. Tää on nyt vissiin tätä arkea? Jotenkin vaan voimat menee ihan kokonaan työpäivien jälkeen ja varsinkin jos työkaverina on sellainen TOOSI väsyttävä tapaus, jonka juttuja ei jaksa edes kuunnella ja joka pitää sellasta duracell vauhtia päällä kokoajan että itekin pitää olla tukka hulmuten joka paikassa että vaan pysyy perässä. 

Se väsyttää oikeesti ja ne vitunmoiset asukkaiden marinat..... "millo se ruoka tulee?" ... "aina saa odottaa"... "mistä mie pääsen kotiin?"...... ei vaan jaksa! Tuntuu vaan et pää räjähtää, eikä siinä vielä kaikki... kaiken työhässäkän keskellä kotiin tultaessa pitäis jaksaa siivota, pitäis käydä lenkillä että kunto pysyis edes suhteellisen kunnossa ja koira pitäis hoitaa ja lenkitellä....

Tiedän, tuo viimeinen marina oli turhaa.. itse halusin eläimen joka on älyttömän ihana ja jota rakastan yli kaiken, mutta... nyt vaan ahistaa.

Onko tää syksy tehnyt miusta nyt tälläsen valittajan? Siis syksy on sinänsä ihana juttu, pidän syksyn väreistä.. on kaunista ym.. mutta kesä meni niin nopeasti ja koko kesän vaan satoi niin hieman sekin pisti tympimään että koko kesä meni oikeastaan kesää odotellessa. Nyt vaan kylmää talvea kohti... *hrrrr*!

Tosin oon kyllä ihan hyperiloinen siitä että miun työt tosiaankin jatkuu joulukuun loppuun saakka, täytyy olla siitä kiitollinen.. mutta kun sijaisena teet hommia niin turha toivo että lomia heltiäis taas pitkiin aikoihin, heinäkuun alussa oli se yksi viikko mutta siinä ne sitten on ollutkin, työtä työtä ja työtä. 

en tosin jaksa ees marista, ihan ärsyttää kirjottaa tällästä valitusromaania tänne.. mutta oli nyt vaan oman itseni takia pakko... 

Ehkä pienet zetat olis paikallaan, kaipa se on mentävä unille..ZZZzzzZZzzz

ps. Huomenna parempi päivä?