HUISÄISÄI !

Eikö olekin varsin outoa, että tässä vaiheessa jopa muistan kirjoitella tänne? Tosin kyllähän meikäläinen käy katselemassa muiden blogeja melkein päivittäin, mutta itsellä ei ole ollut sellaista kirjoittelufiilistä.. varsinkin kun haluaisin osata ladata niitä perhanan kuvia koneelta tähän. Se kun alkoi aikaisemmin temppuilemaan niin sehän jatkui.. mies saa avustaa miuta siinä projektissa, niin tää kirjoittelukin on mielekkäämpää :) 

Hmmh, odotan muutes aika innolla ensi vuotta. Kaikenlaisia juttuja suunnitteilla.. ja odotettavissa. Toivonmukaan niistä jokainen toteutuu, olen asiasta vielä hiljaa.. muuten ne jutskat ei saata toteutua ja sitten harmittaa. Onkohan liian taikauskoista puhetta- no mutta anyway. 

Tämän hetkinen mieliala vaihtelee väsyneen ja onnellisen välillä. Yövuoro touhuilemassa kun olen. Miulla taitaa tämän hetkisesti mennä aika jees- ja sekin kertoo jo aika paljon kun en ole kertaakaan ärsyyntynyt siitä että Anssin äiti on meillä ja touhuilee kaikenlaista meidän huushollissa. (asiasta ei siis ole varmuutta milloin mamma lähtee takaisin Vantaan suunnalle) :D 

Lauantaina loppuu valvomiset ja silloin olisi tarkoitus lähteä moikkaamaan miun rakasta serkkua/kummia sen uuteen kotiin. Viinipullo mukaan matkaan ja sauna lämpiämään. Ihanaa. Samalla voin karata kotoa, jotta ei tarvitse viettää aikaa neljän seinän sisällä koko ajan Anssin rakkaan äitylin kanssa;) höhö. Ei nyt sentään. Oltiin sovittu näkemisestä jo aiemmin, ennen kuin tiesin Rouva. S:n saapuvan meille. 

Ainoa harmituksen aihe on meidän koiruus. Hänellä alkoi taas muutama päivä sitten kutiamaan korva ja meidän karvapallo alkoi tietenkin rapsuttamaan sitä valtoimenaan, no sehän meni ihan punaiseksi ja selvästi korvassakin oli paljon möhnää ja tassujakin se alkoi taas nuolemaan sekä leuan alle oli tullut punaisia näppylöitä, joten päätimme viedä rakkaamme eläinlääkärin hellään huomaan. 

Siellä selvisi että koirallamme on korvatulehdus ja siihen määrättiin kahdenlaiset tipat. Lisäksi kolmen viikon antibioottikuuri ja tassut/leuka pitää muutaman kerran viikossa pestä erillisellä aineella ja koko koira myös muutaman kerran viikossa. Toivonmukaan meidän hauva paranee <3

Ollaan pitemmän aikaa epäilty jonkinlaista ruoka-aine allergiaa mikä hänellä mahdollisesti on kun noin paljon on oireillut. Nyt kokeilussa on allergisoiville koirille tarkoitettu ruoka, löysimme sen netistä. Se on aika uusi ruokalaji, katsotaan toimiiko.. se on hiukan huokeamman hintainen kuin nämä muut.. 

Mikäli tuo ruoka ei auta niin sitten olisi siirryttävä hypoallergeenisiin ruokiin, ne sitten maksavatkin aikalailla.. mutta koiramme hyvinvointi on tottakai ensisijainen. Huoli on vaan kova, toivottavasti apu löytyy pian tuohon vaivaan :)

ps. Miulla saattaa olla nälkä.

pps. vajaa kaksi tuntia, että pääsen kotiin. Jippii. Nukkuminen vasta onkin kivaa yön valvomisen jälkeen ;D

Rakkauden tiistai.

Souuu romantic, vai kuinka? Tänään on 10.9, mikä meidän taipaleen tiellä tarkoittaa sitä että Mr. Anssin kanssa on tullut seitsemän vuotta täyteen. Aika kauan sitä on toisiaan katseltu, välillä riidellen, välillä nauraen ja ehkä kumpaakin samaan aikaan.. 

... mutta silti voin täydellä sydämellä sanoa että en voisi luopua kyseisestä henkilöstä mistään hinnasta- vaikka hermosolut joskus ottaakin osumaa ja pahasti.. ei nimittäin joka mutkassa jaksa toisen juttuja, saatika ajatuksia... mutta eipä se ilmeisesti ole haitannut kun kerta tässä vielä ollaan.

Tänään ois suunnitelmissa tehdä poron sisäfilepihvejä, valkosipuliperunoita ja jotakin höttöä siihen lisäks (=toisinsanoen jonkinnäköinen salaatintynkä). Ajattelin tuossa aikaisemmin että oisko pitänyt repäistä ja vuokrata jokin leffakin, mutta saas nyt nähdä jaksaako. 

Yövuoro on kohta pulkassa ja pääsen kotiin nukkumaan noin. kolmeksi tunniksi, äiti lupasi viedä miut kauppaan joten pakko herätä niinkin aikaisin kun kahdeltatoista että hovikuskini pääsee miut viemään. köhköh. (hovikuski on ehkä väärä sana, mutta kun kerta tuli mieleen;) 

Mutta kyllä täytyy sanoa että meikäläinen on tosiaan säikky yövuorossa, tuli taas huomattua kun säpsähdin pientäkin narahdusta tai kolinaa. Hypin melkein ilmaan, kun jotain pientäkin tapahtui kuten ovi aukesi. Ihme kyllä, mutta silti teen aika paljon yövuoroja (ottaen huomioon, kun olen näin helkatin pelokas yöllä).. ei mutta tykkään kyllä valvoskella, ei siinä mitään.. mutta meikäläisen mielikuvitus tekee aina tepposen yöaikaan.. tarpeeksi väsyneenä vielä sitä kuvittelee tai näkee kaikenlaista, mikä ei välttämättä ole edes totta. 

ouuuuh .. onneksi pääsen kohta vällyjen väliin, edes pieneksi aikaa. ihanaa.

Surkeaa kirjoittelua!

Kuten otsikostakin voi päätellä, olen kirjoitellut todella huonosti viime aikoina. Jotenkin inspiraation lähteet ja ajatukset ei vaan ole syntyneet näppäimistölle saakka. Lupasin itselleni että lomalla kirjoittelen blogiin, mutta siihenhän se jäi- ajatusten pohjalle vaan. Kuten miun ajatus kirjan lukemisestakin- lupasin itselleni että lomalla saan luettua yhden kirjan loppuun... ja paskanmarjat. ensimmäiset 70 sivua sain luettua, mutta kirja on kesken. Olen kyllä aika säälittävä tapaus. 
Tälläkin hetkellä kirjottelen ennen töihin lähtöä, 10 minuuttia aikaa ja sen pienen ajan päätin kirjoitella säälittävää tekstiä siitä kuinka en ole saanut aikaiseksi mitään, hups.. yllättävää eikö? :D 

Nojoo.. miun täytyis tänään lähteä etsimään tuolle miun miehelle ns. jotakin vuosipäivälahjaa, viikon päästä meille tulee seitsemän vuotta täyteen yhteiseloa, mutta juhlistamme sitä nyt perjantaina kun kummallakin on seuraavana päivänä vapaata.. Täytyy kyllä sanoa että lahja on vieläkin mietinnän alla, toivonmukaan keksin jotain inspiroivaa aamuvuoron jälkeen. 

Lomalla tosiaan tein kuitenkin paljon reissuja! Tuusulassa kävin pyörähtämässä, puumalan keikka tuli tehtyä siskon luona, häissä käytiin dänssäämässä ja rälläämässä.. oli muuten by the way ihanat häät, aivan loistava tunnelma. Tykkäsin! Ja loppuloma menikin lapissa ja norjan puolella, eli tapahtumarikas loma oli ja se sujui nopeasti kuten lomat yleensä aina.

Mutta lupaan... tai noh.. "lupaan" jatkossa kirjoitella tiheämmin, jopa itsenikin takia... tämähän on mukavaa puuhaa jäsentää ajatuksia kirjoittamalla, toivonmukaan löydän taas bloggauskipinän sieltä jostain! :)

Vilskettä ja vipinää !

Toden totta. Inhottaa kun kirjoittamiseen on tullut kamalan iso tauko. Ei vaan kertakaikkiaan ole ollut aikaa kirjoittamiselle, kun töissä käynti ja kaikki muu kesän aikana on vienyt niin hirveästi aikaa. Jotenkin kesällä sitä ei jaksa samalla tavoin lojua tietokoneella kun taas pimeinä syysiltoina- joita tosin odotan innolla;) haluaisin jo poltella kynttilöitä, kun oon ostanut monia uusia tuikkukippojakin kirppareilta.. mutta sekin on jäänyt. pöh. olen saamaton.
Tänä kesänä oon pääasiassa ollut töissä.. mutta olen päässyt käymään kotkassa, polvijärvellä iskän mökillä sekä huomenna ois lähtö tuusulaan- rakkaan naapurini äidin luokse kyläilemään. Myöhemmin miun tän hetkisen loman aikana ois tarkoitus lähteä pohjoiseen autolla moikkaamaan Anssin iskää. Huippua :) Sitten kyllä otan uuden kirjan esiin ja luen sen viikon aikana! ihan varmasti ! 

Onneksi loma tosiaan alkoi. Aloin olla jo niin kyllästynyt kaikkiin ihmisiin sen rakennuksen sisäpuolella, ettei mitään rajaa (anteeksi nyt vaan.. ) Kai meikä nyt saa lomailla, onhan edellisestä lomailusta kuitenkin jo melkein kolme kuukautta aikaa, huh kun aika kuluu nopeasti. Kohta kesä on ohi ja syksyn kauniit värit tulevat esiin ja tosiaan kynttilät, ahh.. ne on ihania. Ulkona paistaa tällä hetkellä ainakin pienoisesti aurinko.. melkein tuli mieleen, että pitäisköhän poiketa kohta ulkosalla.. ihan jo senkin takia että karvaturri pääsee tekemään tarpeensa.. oiva idea.

Ehkä blogiin kirjoittaminen on jäänyt senkin vuoksi, kun kuvien laittaminen on ollut jotenkin äärettömän vaikeaa nykyisin, en ymmärrä mistä se johtuu.. ehkä en vaan osaa ladata niitä koneelle tosta miun rohjakekännykästä. Aivosoluni eivät riitä tuon asian ratkaisuun. Jotenkin tämä blogi tuntuu niin köyhältä ilman kuvia, pöh :< Yritän keksiä jotain että saan kuvat koneelle, jotta miun teksteistä tulisi kivempia. Onhan kesän aikana kuvia ehditty ottaa monestikin.

Vapaus koittaa...

Tai ainakin melkein. Miulla alkaa tämän yövuoron jälkeen kolmen päivän vapaat, jonka jälkeen yksi päivä töitä- ja jälleen viikonloppuvapaa. Ei siis voi valittaa! :) 
Mutta kyllä on sitten ohjelmaakin tiedossa, kavereita pitäis nähdä ihan urakalla. En nimittäin aio yksin nyhjöttää kotona kun Anssi lähtee helsinkiin töihin. 

Kyllä tää kesäaika sitten on kiireistä ihmisolennolle. Eilen höyrypäissäni ja unihuurussa menin sitten tilaamaan jälleen internetin ihmeellisestä maailmasta kaikenlaista. Lompakko ja kolme leffaa odottaa noutajaansa. Toivonmukaan tulee pian. Ois nimittäin kiva katsella vaihteeks leffoja, kun en oo pitkään aikaan jaksanut paneutua juuri mihinkään elokuvaan. Mistä lienee johtuu? Yhdessä vaiheessa en jaksanut lukea kirjoja yhtään, mutta nyt on taas inspiraatio siihenkin löytynyt. 

Tuon vihreän mailin oon nähnyt, mutta miusta se on niin hyvä että voisin katsoa moneen otteeseen uudelleenkin. Saas nähdä onko nää muut leffat sitten katsomisen arvoisia.. :)

.. Ja dieettikin edelleen jatkuu, tosin oon ollut ehkä hieman hövelimmällä päällä. Kävin taannoin iskällä ja olihan miun pakko riisipiirakkaa syödä pari palaa. Oli muuten hyvää. Mutta makealakko on pitänyt hyvin. En oo syönyt makeaa, vaikka on miulla kotona sellainen 86% tummasuklaa levy ja jos oikein himottaa niin otan yhden tai kaksi palaa sitä niin kyllä suurin makeanhimo katoaa! :) 

Viikonloppuna kutsuu Kotka! Meillä on äidin kanssa ollut tapana aina kesäinen käydä jossain Suomen kaupungissa- tällä kertaa eksymme Kotkaan. Lähdetään lauantaina aikaisin liikenteeseen ja ollaan yks yö hotellissa. Mukavaa ajanvietettä ja tuleepahan oma kotimaa tutuksi siinä samalla. 

Täytynee kertoilla kuulumisia sitten paremmin kun oon vapaapäiviä vietellyt ja touhuillut kaikenlaista. Ajattelin mennä tiistaina ronklimaan kirpputorit läpi. En oo aikoihin nimittäin käynyt kirpputoreilla, saas nähdä tekeekö sieltä mitään löytöjä. Miulla on näköjään taas sellanen materialistivaihde päällä. apua. Täytyy hillitä itseään, ettei tarvitse taas loppukuusta syödä pelkkää multaa.

Rakkaus.

Välillä tulee sellaisia hetkiä, kun on pakko kirjoittaa omia ajatuksiaan joko tietokoneelle tai paperille. Kun olin ns. "teini", kirjoittelin paljonkin juttuja vihkoihin. Useimmiten niissä oli sellainen angstimainen tunnelma, ehkä johtui siitä että mieliala pyöri edestakaisin hyvän ja pahan välillä. Joskus kaikki vitutti niin paljon, että koko maapallo räjähti miun oman pään ympärillä. Joskus taas oli päiviä kun nauratti ja olin niin onnellinen, sanoinkuvaamaton fiilis. 
Silloin sitä ajatteli asioita tosi naiivisti.

Odottelin kuten kaikissa saduissa konsanaan, että joku ihana uljas prinssi tulee valkoisella ratsullaan hakemaan minut ruusu kädessä. Kaikki romanttiset laulut olivat ylitsepääsemättömän ihania, niitä oli kuunneltava ja herkisteltävä iltayön viimeisinä tunteina. 
Täytyi nähdä päänvaivaa omasta ulkonäöstään, jokainen naamaan kasautunut finni täytyi saada pois heti, jotta kukaan jätkä ei nää sitä.. muuten voi mahikset mennä sivu suun. 

Vaikka teini-iästä ei toisaalta niin pitkä aika vielä olekaan niin tuntuu että se kuitenkin on jollain tasolla kadonnut miusta. Ajattelutapa on muuttunut- tottakai, pakkohan sen on muuttua.. Aika vaan kuluu niin nopeasti, että yhtäkkiä sitä vaan huomaa elävänsä toisenlaisessa todellisuudessa kuin ennen. 

.. Ehkä kirjoittelen liian syvällisesti kaikesta, mutta se tunne kun ensimmäistä kertaa rakastuu johonkuhun, kun et voi miettiä ketään muuta kun sitä yhtä ihmistä ja kaikki mitä juttelet kavereille tuntuu liittyvän vähänväliä siihen ihanaan kundiin. Se fiilis on ihana. Voisin jopa tuntea sen fiiliksen vielä kun oikein ajattelen.

Ihastuminen tekee hulluksi, rakkaus vielä hullummaksi. Olen joskus ollut tosi typerä, jopa vainoharhainen ja kyttääjä, kun olin oikein kovin ihastunut. Kun tarkemmin ajattelee niin onneksi ihastumiseni jäi vain ihastumisen asteelle, tuhlasin liikaa aikaa ihmiseen joka oikeastaan olikin täys kyrpä- jos voi niin sanoa.. kaipa niin voi sanoa, koska sitä mieltä olen.

Nykyään telkkarissa näytetään kahdenlaisia rakkaustarinoita. Ensimmäinen on se, jossa aina kaksi toisiinsa rakastunutta henkilöä päätyvät yhteen ja elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Toinen tarina on traagisempi: kaksi rakastavaista yrittävät olla yhdessä, mutta jokin asia vie heidät kauemmas toisistaan ja suhde ajautuu karille. (mm. pettäminen, kuoleminen yms..). Ja yleensä tämä toinen näistä vaihtoehdoista tapahtuu kaikenlisäksi vielä tosi traagisesti. Kuten voimme todeta romeossa ja juliassa, toinen on titanic.. tosin titanic oli tapaturma, mutta sekin oli erityisen traaginen päätös rakkauden orastavaan alkuun.

Tää blogimerkintä oli tosi tunneherkkä pläjäys, mutta joskus täytyy kirjoittaa vakavasti jotta voi olla taas hauska.

Maija Vilkkumaan- hiuksissa hiekkaa biisi kertoo paljon siitä millaista musiikkia kuuntelin teininä, itkin ja kuuntelin. Odottelin miun prinssiä.

Mietekuvien kollaasi :)

En oo taas pitkiin aikoihin kirjoitellut vaikka olisi ollut niin paljon aiheitakin! Miun kännykkä ei nyt millään suostu siirtämään kuvia tietokoneelle, joten miun hienot kesäkuvat on nyt jääneet laittamatta ja siitä syystä myös blogin kirjoittaminen on jäänyt. Onneksi nyt keksin että "haaa, voinhan tenhä mietelausekollaasin", oon nähnyt niitä tekevän muutkin joten matkin nyt muita sen sijaan että selittäisin sontaa ilman kuvia, haha! Oon katsos ovela.

ps. Ilman leipää oon ollut keskiviikkona tasan kaksi viikkoa. hui, tänään varsinkin tullut mahdottomia mielitekoja ihan kaikkeen. Mutta olen selvinnyt ja pysynyt dieettilinjalla. Hyvä minä!

Vitun munat.

Heitän kohta tän keitetyn kananmunan seinään! Hyi, minuu ällöttää. Miun ruokavalio on muuttunut suppeaksi, kyllä leivät ovat jääneet taka-alalle joten olen muuttanut ruokavaliotani niin että syön nykyisin paljon kananmunia- voi kyllä! se pitää hyvin nälkää, juuri siksi. Ennen miuta ei millään tavoin haitannut, että en saa syödä leipää, patonkeja, riisipiirakoita, riisikakkuja, VALKOSIPULIPATONKEJA enkä muitakaan tämmösiä ihania herkkuja,... Mutta tänään......

Tein jumppaliikkeet, jotka olisi pitänyt ns. tehdä illalla mutta päätin että teen jo ne aamulla niin ei tarvitse hikoilla kun kaveri tulee käymään. Siinähän kävi niin että jumppatuokion jälkeen miuta alkoi huimaamaan.. epäilin vahvasti sitä että en ole juonut tarpeeksi.. voi olla sekin, mutta nälkä edelleen myös hiipi vatsaani. Otin siis munan. Tämän vitun munan, joka killuu edelleenkin puoliksi syötynä pöydällä. Ei maistuisi. Tää on kuitenkin vasta ensimmäinen viikko kun yritän tosissani katsoa mitä syön ja munat tulee yli hilseen jo nyt. Onneksi tänään sentään mennään käymään virranniemessä jossa saan syödä tatteja, nam. Se lohduttaa jonkun verran kuitenkin tätä katastrofiruokailuani.

Mutta kyllä miun täytyy nyt kiinnittää huomiota tähän veden juomiseen, huomasin että jumppaaminen ja hikoilu on ihan turhaa jos ei juo. Sitä ei ihmiskeho kestä jos ei juo tarpeeksi.. eli tässä yritän nytkin juoda vettä antaumuksella. Tosin olen ylpeä itsestäni siinä mielessä että vatsalihakset- se 15 kipaletta sujui paljon paremmin nyt kuin eilen, jeee! :)
.. ja kyllä kestin tänäänkin minuutin istualtaan seinää vasten. Saan siis hymyillä :)

Itsekuri, missä olet?

Vittu. Se on sana joka tulee tämän päivän jälkeen ensimmäisenä mieleen. 

Suku on pahin, sekin on tullut todettua - vaikka kaikella rakkaudella tämä ihana sukuni sen tekeekin, vai kuinka oli sanottu?

En tiedä mitä ajatella, koko tämän 22-vuoden taipaleen aikana olen tullut huomaamaan sen että meikäläinen ei todellakaan ole mikään kruunun prinsessa- kukkaseppelein varustettuna, saatika malliaineista ellei kyseessä ole XXXXXXXL- mallikisat, silloin voisin pärjätä jos oikein kovin irvistän? 

Rakas kummini oli tänään mennyt varta vasten juttelemaan äidilleni siitä kuinka lihava meikäläinen on, kyllä tiedostan sen itsekin ilman että kummini sen tulee solakalle äidilleni huomauttamaan. Hän on kovin huolissaan siitä missä kunnossa meikäläinen on. Rakas kummini itse painaa varmaan 48kg, hän on katsos hoikkaa sukua, tissejäkään ei näy missään, langanlaihuus on hieno asia! 

Ei vaan, pitäisihän se laihduttaa.. meikäläinen tähän ikään mennessä on vaan huomannut että mikään ei tunnu auttavan ja sit jos auttaa ja pari kiloa häviää pois niin kohta huomaat rehkiväsi kuntosalilaitteilla miljoona kilometriä ja kun vaa'alle astuminen on edessä niin vaaka näyttää samaa lukemaa TAI JOPA ENEMMÄN. Se turhauttaa ja paljon. Motivaatiota tarvitsen kovasti, mutta kuka sitä miulle antais? haluaisin oikeasti olla hoikempi, nätimpi, kauniimpi. Mutta miten? Olen nyt yrittänyt ajatella että en syö mitään makeaa pitkään aikaan enkä viljoja ym. iso dieetti ja liikuntaa, mutta mistä tiedän että auttaako tämä oikeasti? kokeilemalla ehkä vaan mut silti... 

Yksi suuri kysymys myös tässä on se, että riittääkö miulla itsekuria tällaiseen hommaan..Kyllä ne muiden sanomiset vaan vaikuttaa siihen millaisena itseäsi pidät. Kun tänään kuulin siitä että nää yhet oli pitäny raporttia siitä millainen läskikasa meikäläinen on niin tuntui että itsetunto katosi kokonaan, se jopa hävisi hetkellisesti. Vitutti niin paljon, itkin itseäni ja läskejäni. Olen megajättiläinen joka vaan lyllertää eteenpäin kuin kuollut lahna. Anteeksi vaan tästä säälikirjoituksesta, mutta tältä miusta tällä hetkellä tuntuu. 

Kyllä miun kummi asiaakin puhui, ei siinä mitään.. mutta jotenkin inhottaa että sukulaisetkin ovat vatvoneet sitä kuinka "isoksi" meikäläinen on päässyt kasvamaan.

Nice. Jos joku näkee miut vahingossa yrittämässä jotain liikunnan tapaista tai syön normaalista poikkeavaa ruokaa, kuten porkkanaa suklaan sijasta niin älkää naurako.. yritän vaan olla nätimpi ens vuonna, vaikka onnistumisprosentti siihen saattaa olla 0%, hyvällä tuurilla 5%.

"Aika kuluu kuin siivillä" ..

Näin on taas päässyt käymään valitettavasti. Miulla on pitkään ollut "himotus" kirjoittaa tänne jotakin, mutta näihin miun asioihin liittyy niin paljon kuvia joita oon napsinut ja joita en ole saanut koneelle niin kirjoitukset ovat siis jäänyt... Enkä siis ole vieläkään saanut kuvia koneelle, mutta ajattelin että nyt on vaan pakko kirjoitella viimeaikaisia kuulumisia ja lisäillä kuvia sitten myöhemmin.

Kaikkea on tapahtunut viimeisen viikonkin aikana. Rantsulla käytiin pyörähtämässä kaverin Lauran kanssa taannoin ja meitä häiriköi sellainen ihme hihhuli, kuvailisin asiaa samalla tavoin kun olen facebookkiinkin kirjoitellut, elikäs: 

Ihana rantaelämämme muuttui ällötyksen multihuipentumaksi ! Istuin rauhassa rannalla, kun Laura päätti lähteä puskapissille kun hätä oli niin suuri. Sillä välin ohi ajoi n. 30-vuotias mies joka pysähtyi Lauran kohdalla ja hyppäsi pyörän selästä pois. Laura tuli takaisin pyyhkeen päälle istumaan ja mies seurasi perässä meidän luokse. Hää päätti vetää housut kinttuihin ja alkoi runkkaamaan, kyseli siinä samassa "maistuisko seksi?" Laura sanoi että "ei" ja sitten mies jatkoi "mites, tarvitsetteko kaveria?" ja runkkaaminen jatkui edelleen.. siinä vaiheessa miulla paloi käpy ja sanoin äijälle "painu vittuun nyt siitä.." sitten äijä kalppi pois... Sammonlahti, mielenkiintoinen asuinpaikka. huhuh.

.. Että sellaista. Myöskin kävin kummini/serkkuni luona piipahtamassa. Kallioilla istuskeltiin ja juotiin punaviiniä- kävin jopa uimassakin. Siitäkin reissusta miulla on muutama kuva tallessa, laitan vaikka seuraavaan päivitykseen oikein kunnon kuvakollaasin niin päivien tapahtumat fiilistelyineen tarttuu paremmin mieleen. (lähinnä miun mieleen kun tylsänä päivänä lueskelen omia tekstejäni, höhö)

.. ja rakas ystäväni Jenni tuli meille pohtimaan miun tulevaa tatuointia ja kyllä- saimme sen vihdoin valmiiksi. Miusta se on aika ihana, mutta vaikka tämä julmaa onkin niin en aio näyttää "taideteostani" vielä kellekään. Luomus tulee esiin myöhemmin.
Siitä hyvästä Jenni pupelsi tyytyväisenä meidän tortilloja... joista muuten voin laittaa kuvan;)

namnam. Tän kuvan pystyin laittamaan siitä syystä että kuva sattui olemaan facebookissa jo valmiina. Edustavaa eikö? ja erittäin herkullista :D

ps. yövuorossa repeilen näille siilijutuille, aika ihana toi viiksi-siili ;)

Tuonpuoleinen maailma...

Miullahan on aina ollut tosi vilkas mielikuvitus. Yövuorossakin olen tosi säikky, olen siis vallan mainio yöhoitaja :D Ei mutta siis saatan säikkyä sitä että käytävälle nurkan takaa tulee yhtäkkiä ihminen vastaan. Oon samantien sydän kurkussa. Ja minkähän takia silti katselen kauhuleffoja pimeinä tunteina kotona? jaa-a. 

Voiskohan syy löytyä siitä että mua on aina kiehtonut jotenkin tuonpuoleinen elämä. Oon ihan varma että me emme elä täällä yksin, täällä on meidän kaltaisia ihmisiä tai olentoja, mutta emme vain näe niitä. Tällaisia asioita kun rupeaa pohtimaan yövuorossa yksikseen niin kyllä se pikkuisen alkaa säikyttämään.

Tää pohdinta tämän yövuoron aikana lähti siitä kun olin toisella puolella yökkökaverin kanssa juttelemassa ja meidän oli tarkoitus lähteä miun puolelle (eli toiselle puolelle taloa) käpsyttelemään. Meikä ajatteli et meen jo taukohuoneesta seisoskelemaan käytävän puolelle.. Sitten säikähdin sellaista sinistä valoa joka välkkyi käytävässä- sain samantien paskahalvauksen ja rynnistin taukohuoneeseen kiljuen. (Miun pitäis olla se turvallinen yöhoitaja, joka pitää asukkaista huolta. Olenhan minä, mitä nyt vaan pikkuisen ylisäikky.. joskus).

Sitten miun yökkökaveri kertoi että hyö ei tiiä miks nuo ns. "varavalot" syttyy. Ne siniset led-valot on kuulemma sitä varten täällä että jos sähkökatkos tulee niin on varavalot, jotka syttyy tälläisen sattuessa. Mutta ne syttyy kuulemma ihan vaan vahingossa, ilman minkäänlaista syytä .. JA nyt ne välkkyi! Olin samantien ihan varma että täällä kummittelee- teoriani oli että toisella puolella joku kuollut haamu hiipparoi pitkin käytäviä ja saa valojen välkähdykset aikaan. Onko tää teidän mielestä jotenkin absurdia? Voihan se olla, mutta miulle tulee mieleen kaikenlaista yliluonnollista ja joskus pidän niitä jopa ihan tosina. 

Puheenaiheemme jatkui enneunien näkemisen myötä siihen että jotkin ihmiset ovat niinkin herkkiä, että voivat oikeasti nähdä ns. "kuolleita" ihmisiä tai niitä haamuja, miksikä nyt niitä sanommekaan. On se kyllä aika huisia, mutta samalla tosi mielenkiintoista.. hui.

Miulla on täällä blogissa aiemminkin tehty säikkykirjoitus, silloin säikähtelin sen vuoksi kun olin katsonut tositapahtumiin perustuvan sarjamurhaajajutun. Tervetuloa vaan miun hoitoon, oon oikeesti tosi ammattitaitoinen lähihoitaja- mitä nyt vaan mielikuvitus välillä laukkaa suuresti :D

.. Sometimes i feel good!

Hyvillä mielin vedellään menemään yövuorossa! Maanantaina meidän auton nokka osoittaa tallinaan ja nimenomaan autonkin nokka, sillä otamme auton tallinnaan mukaan- ihan vaan siltä varalta että saamme kaikki mahdollset juomat kärrättyä kotiin, ehheh :) 

Lauantaina olis myös serkun YO-juhlat, ehkä saatoin asiasta mainitakin mutta sinne tosiaan pitäisi mennä käväsemään.. ja koska tässä ei ole ilmeisesti vielä mainittuna tarpeeksi "juhlallisuuksia" niin onhan tässä vielä yksi juhlanaihe, rakas mieheni täyttää 30v. "Vanhuus ei tule yksin", tästä alkaa kaikki kolotukset ja närästykset ja pakotukset, ainakin viimeistään tässä kohtaa. MUHAHAHAAA. Okei, en saa olla ilkeä, sillä perästä tullaan. En tässä itsekään mikään ruusunnuppu ole, joten turha kai naureskella.

Ainoa huolenaihe miulla on se että miun oikean posken turvotus ei ole vieläkään laskenut. Inhottaa. Huomenna miun ois tarkoitus lähteä käväsemään lääkärin puheilla, jospa se sais jotain tolkkua meikäläisen naamavaivaan. Oisin niiiiiin halunnut näyttää "ihmisolennolta", kun on kaikenmaailman juhlia tulossa mutta ei.. tämmöiseksi olioksi olen jäänyt. voi surku. Toivottavasti tää työterveyden naislääkäri keksii miten tän palleron sais miun naamasta revittyä hitoille. 

Mutta täytynee ajatella asioita positiivisesti, siksi toivon suuresti ilolla että miun pahkura katoaa tässä seuraavan viikon sisällä- sekä palautuisin "normaali-ihmistenkirjoihin" :D

Erinin biisi, aeeevan ihana <3

Ei taida tietää tyttö

Neiti on hyvä ja siirtyy kauemmaksi kohteestaan
Irroittaa kätensä hänen takapuolestaan
On korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii
Irtohiuksii, juo kuoharii, ota kuvii
On niin siistii olla aikuisii

E-ei, ei taida tietää tyttö
ettei mun mies oo vapaa vielä
E-ei, ei taida tietää tyttö
ettei mun mies oo vapaa, vapaa vielä
Se ei oo vapaa, vapaa vielä
Se ei oo vapaa, vapaa vielä

Tiskillä taas surraa yksi hymykuoppainen
Kuuluu ploppeja aivan liian monta
Äijän puhelinta vilkaisen
Mitä hittoa?
On hymiöö, on sydämii, "oisko kreisii olla ystävii?
Koska nähtäis, minne mentäis?
Kaikkee tehtäis silmät kii"

E-ei, ei taida tietää tyttö
ettei mun mies oo vapaa vielä
E-ei, ei taida tietää tyttö
ettei mun mies oo vapaa, vapaa vielä
Se ei oo vapaa, vapaa vielä
Se ei oo vapaa, vapaa vielä

On korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii
Irtohiuksii, juo kuoharii, ota kuvii
On niin siistii olla aikuisii

E-ei, ei taida tietää tyttö
ettei mun mies oo vapaa vielä
E-ei, ei taida tietää tyttö
ettei mun mies oo vapaa, vapaa vielä
Se ei oo vapaa, vapaa vielä
Se ei oo vapaa, vapaa vielä
Se ei oo vapaa, vapaa vielä
Se ei oo vapaa, vapaa vielä

Iloista rälläämistä!

Eilen miulla oli erityisen kivaa. Suurin osatekijä varmaan on se että vietin päivää ystäväni Jennin kanssa! Lähdin Jennin luokse joskus lähemmäks kuudelta ja meillähän oli hauskaa. Vaikkakin jossain vaiheessa olin ihan jumissa, ei pää toiminut yhtään ja möllötettiin kumpikin vaan Jennin luona, kunnes "herättiin" jostain syystä koomasta ja siitähän se sitten lähti ilta käyntiin :D 

Tuo on aivan ihana biisi. Kuunneltiin sitä antaumuksella ihan nonstoppina. Loistava kappale! 

.. Ja tuo rosson pitsa on aivan mielettömän hyvää. Mukana tietenkin myös mansikka-lime siideri. Kiitos vaan Jenni kun tarjosit. 

.. ja tuosta toisesta kuvasta voi aika hyvin päätellä, että kumpi on ravintola-alalla. Miun paketointi on siis oikealla puolella :D

Muutama kuva kertoo ehkä kaiken oleellisen ja parastahan tässä oli se, että en ollut kovinkaan jurrissa edes! :) 

ps. Pääsin pyörällä kotiin ja oon edelleen hengissä- tosin puuskutuksen ja hikoilun määrä oli valtava mutta ei se mitään, kukaan ei nähnyt! - ehkä, toivottavasti.

Tallinna!

Kyllä ne pienetkin asiat voivat piristää päivää kummasti. Eilen tuossa pohdittiin miehen kanssa että mites olis jos lähdettäisiin ns. "viinanhaku"-reissulle jo aikaisemmin kun oltiin ajateltu, kun miulla kesäkuun alkupäivinä on sopivasti kolmen päivän vapaat.. ja aikamme pohdittuamme päätimme lähteä. 
Syy siihen että pääsemmekin aikaisemmin lähtemään on se että Anssin äiti lupasi huolehtia Tarusta sen aikaa kun olemme liehumassa pitkin Tallinnaa. Ihanaa. En hehkuta pelkästään sitä että saadaan vaatehuone täyteen juomia, vaan myöskin sitä että ihanaa taas lähteä jonnekin muualle täältä hornanperseestä. Vuosi sitten olimme viimeeksi Tallinnan reissulla ja samasta syystä silloinkin- kesäjuomat oli saatava.

Ihanaa ajatella että pääsemme vihdoinkin Anssin kanssa ns. matkalle. Hommattiin aamiaiset laivasta ja päivällä mennään Tallinnasta etsimään jokin  hyvä ruokaravintola. Viimeksi saatiin plussana vodkashotit kaupanpäälle, kun kävimme eräässä ihanassa ravintolassa ja oli erityisen hyvä palvelukin silloin. Toivonmukaan tälläkin kertaa löytäisimme jonkun kivan paikan missä käydä. Iloisin mielin siis, sillä 9 päivää ja meikä vaeltelee pitkin Tallinnan katuja, hehee :) 

Muuta mukavaa tässä ois luvassa sit myös serkku-pojan lakkiaiset viikon päästä. rillumarei vaan, onhan se hienoa kun saa lakin päähän. Itsellä kun ei ole ikinä ollut sitä lukupäätä eikä kyllä oikein mielenkiintoakaan mennä lukioon joten sehän jäi. Mutta valmistujaiset oli kyllä sitäkin antoisammat ja "kosteat" noin niinkuin juomien puolesta.. JA HEI, sain lähihoitajalakin! :D Voin siis antaumuksella pitää sitä päässä kun muut on niitä fiiiksuja ja filmaattisia niin meikä voi ilolla sanoa "mä oon lähihoitaja"!

Tänään kuitenkin on ollut tosi väsynyt päivä, koko päivä mennyt jotenkin reisille. Kaikki on vituttanut ja työntekokaan ei oo oikein napannut.. mut jospa tää tästä nyt kun on mitä odottaa! Ja huomennahan meikällä on viimeinen aamuvuoro tästä viiden aamuvuoron putkesta. Onneksi. 

Innostunut ihme-itiö!

Joo, miulle on viime päivinä tullut mieleen kaikenlaisia juttuja ja oon niistä ihan täpinöissäni. Ensimmäinen innostus on tatuointi. Sain viimeinkin päätettyä mihin sen haluan ja että minkä tyylinen siitä voisi tulla. Miun yks ystävä Jenni lupas miun kanssa ideoida asiaa. I feel good. tidiidididi. Joo siis viime yö meni lähinnä siihen että mietin millainen siitä voisi tulla ym. Mutta en paljasta enempää vielä..

Toinen fiilistely voisi olla nyt tämä äkillinen hulluus. Kyllä. Menin cybershopin sivulle ja yhtäkkiä huomaan olevani katsomassa korvakoruja ja mitenkäs siinä kävikään. Tilaus vahvistui ja meikäläinen oli jälleen niin hauras että en pystynyt kieltäytymään tästä tarjouksesta: tilaa nyt, maksa elokuun lopussa. Voi ei. Tuollaiset on miun tulevaisuuden tuomio. Ihan varmasti. 

Mut hei, ei se mitään. Koska fiilis on taas hyvä. Vaikka naama näyttää edelleen petolinnunperseen ja mammutin ja hamsterin yhdistelmältä. Mutta en lannistu! :D


ps. Tää kuva on otettu ennen tapaturmaa kotona kun oli bilefiilis parhaimmillaan! namskis. Tuborg.

Toivottavasti kolmas kerta ei toden sano..

Kyllä on ollut huono tuuri viime aikoina. Ensin mahatauti miun synttäreillä. No ei siinä mitään.. se siedettiin. Sitten päätinkin viikko sen jälkeen lauantaina kaatua saunan lauteilta tullessa ja kasvot osuivat suoraan puukaiteeseen. 

Naamahan turpos samantien- ja on muuten edelleen turvoksissa ja silmäkulma sininen. Inhottaa lähteä tuonne yleisille paikoille tämän näköisenä. Mielummin linnoittautuisin pelkästään kotisohvalle, enkä näyttäisi hirviönaamaani tuolla muiden nähden. Mutta totuus on kestettävä keskiviikkona, kun palaan takaisin rutiineihin eli työelämään. 

Haluaisin vaan äkkiä että tämä nestepaska häviäis miun toisesta poskesta ja nopeasti. Mustelmaa saa sentään peitettyä meikkivoiteella/puuterilla, mutta tällästä muhkuraa naamassa ei peitetä mitenkään. ARGH. 
No nyt täytynee kuitenkin ajatella positiivisesti, sillä tässäkin olisi voinut käydä pahemmin. 
Luunmurtumia ei tullut kasvoihin, siinä mielessä olen ehjänä sekä en saanut minkäänlaisia haavoja tuossa tapaturmassa. Joten olen suht ok sen suhteen, vaikka vitutuskäyrä päivien mittaan kohoileekin taivaisiin kun menen vahingossa katselemaan itseäni peilistä.

ps. kuvissa ei näy vielä että miun silmäkulma oikeesti näyttää nyt tosi häröltä. 
toivotaan että tuo paranee pian tai ainakin että miun muhkura lähtis hitoille miun poskesta.

it's over. Loma.

"Niin se kaikki hyvä loppuu aikanaan", eikös sitä niin sanota. Lomakin. Tänään jopa tajusin sen herätessäni siihen että pomoni soittaa voinko huomenna tulla yövuoroon töihin, iltavuoron sijasta. 

-Se sopi minulle mainiosti, ehkä jopa paremmin koska ajattelin viettää tänään "loma on loppu- iltamia", yläkerran naapuri ehdotti minulle tätä ja ajattelin eilen että erityisen hyvä idea. Ja nyt tämä idea kuulostaa vielä enemmän mainiommalta, koska en mene niin aikaisin töihin. Hihi.

Kävimme eilen yliopistolla juoksuttamassa koiraa ja kouluttamassa vähän damien kanssa. Hienosti meidän koira hakee-ja/tuo juttuja takaisin. (Se olisi ehkä hieman outoa jos ei hakisi, sehän on noutaja) no mut anyway, you know what i mean! :D 

Sitten käytiin ns. uittamassa sitä läheisellä rannalla. Meidän koira vaan ei vissiin välitä tuosta kylmästä vedestä, ihme neiti sekin! Kyllä se vedessä kävi mutta enempi meni kahlailun puolelle tuo touhu. No jospa se taas innostuisi uimaan siellä kun ilmat ja vedet lämpenee enemmän. 

Otin hieman kuvaa kun oltiin rannalla. Ihana taivas.

.. ja hahaaa! Nyt on varpaan kynnet värjätty kesän väreiksi. Voin siis ilolla pitää sandaaleja lämpimillä ilmoilla :)

Pieni takaisku pardyilyyn!

Odotin ehkä jonkin tovin sitä että 22-vuotta tulee täyteen ja pääsen ns. vetämään päänkin täyteen siinä samalla, mutta ei. Juuri sinä kauniina päivänä perjantaina kun kunniakas ikäni koitti päätti elimistöni että nytpä sitten sairastut mahatautiin! Kyllä siinä pienet itku-potku-raivarit tuli kun tajusin todella päivän mittaan että juhlimisesta ei tule mitään.

Itketti, vitutti, ärsytti. Elämäni oli pilalla- hetkellisesti. 

Kunnes....

.. Lauantai aamu koitti ja tajusin että minulla on nälkä. Elimistöni jopa huusi minulle että "Anna mari ruokaa, tarvitsen ruokaa" Mieleeni tulvi hetkellisesti jopa kaikki hampurilaispaikat maan päällä. Mutta päädyin kuitenkin syömään ns. "kevyttä kenttälounasta"- eli jauhelihakeittoa. Kyllä, nälän se vei ja meikäläinen ajatteli siinä kohtaa että ehkä olen valmis juhlimaan kun kerta ruokakin pysyy sisällä, vai kuinka? 

Olin siis niinkin viisas ihminen että ostin 1,5l valkkaria jääkaappiin odottelemaan maistelua :) Outoa sinänsä ruveta juomaan kun vasta oon sairastanut mahatautia ja oon viettänyt yli puolet edellisestä päivästä wc:n kamarassa ämpäriä tuijotellen.. Mutta toisaalta, eikös alkoholikin tapa bakteereja, uskon siihen nyt tässäkin tapauksessa koska mieli halajaa juhlia.. eilinen kun meni mönkään. Vatsahan tietää mitä se haluaa ! :D

Tänään siis viiniä, ihania ystäviä ja fiilistelyä. Kiitos mahatauti kun päätit mennä näin nopeasti ohitse. Tällä hetkellä olen siitä äärimmäisen iloinen :)

Birthday pardy!

Kyllä. Se hetki on koittanut kun minä nuorehko naisimmeinen, tai ainakin ennen nuorehko naisimmeinen täyttää 22 vuotta. Voitteko kuvitella? Ja minulla ei edelleenkään ole lapsia. Minulla on labradorinnoutaja ja mies ja olen ammatiltani lähihoitaja, olenko siis saavuttanut elämässäni jotain suurta? -ehen. Olen vain kohta 22-vuotias köyhä lähihoitaja, asun samassa kämpässä kuin kolme vuotta sitten ja minulla on sama mies kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten. Elämäni ei siis juurikaan ole muuttunut. 

Pitäisikö minun jotenkin muuttaa elämääni? tulee vaan joskus mieleen kun edelleen hillun ns. baareissa tuoppi kädessä muutaman kotona otetun paukun jälkeen ja "helvetti kun on niin hauskaa". Ja minun täytyy kauhukseni todeta että taas jälleen kerran minulla on synttärijuhlat alkomahoolin merkeissä. Onkohan vähän turhaa.. 22-vuotta kun ei ole mikään suurin juhlan aihe. Vai alanko kuulostaa teinijuopolta "aina kaikesta voi löytää juhlan". No okei, onhan se hauskaa. Kavereita, juomapelejä, karaokea läheisessä baarissa. Ihan jees, ei tietenkään voi valittaa... 

Mutta kun katselee facebookkia ja muita median lähteitä niin monella miun ikäsellä immeisellä on jo pari kersaa, asustellaan omakotitalossa tai rivitalossa ja vietetään päivät pitkät aikaa leikkipuistojen varsilla, lueskellaan löytyiskö huuto.net sivustolta mahdollisesti uusia lastenvaatteita, juodaan päiväkahvia mammojen kesken ja jutellaan synnytystavoista. Mitä ihmettä miulle on tapahtunut? Ei minkäänlaista kiirettä mihinkään. Ainut kenelle lässytän niin sekin on karvainen eikä se ymmärrä mitä mie sille puhun.


Nooh, täytynee sanoa että kaikki ajallaan. Onhan miulla tietenkin vielä aikaa vaikka mihin, pakko kai se on juhlia kun on sen aika. Mutta kumminkin oon edistynyt elämässäni, sillä selkeesti jopa ajattelen että asioita voisi muuttaa.. think about that ;) 

Mut hei.. 22-vuotta. Alkaako musta tulla nyt rupsahtanut vanha akka?
 








- Otin äiskän partsilla keväisen kuvan. oujee, kesä tulee ehkä sittenkin.

Vappen ja kesäfiilis!

Vappu meni kyllä aika inhottavissa merkeissä sään puolesta. "Satoi satoi ropisi, tili tili tom". Mutta muuten oli kyllä ihan yltiöhauskaa. Mitä nyt muuta voi olettaa kun naapurit kokoontuu yhteen syömään ja juomaan? ;D 

Muutenkin loma mennyt huisin kivasti. Miulla oli eilen ihan älytön kesäfiilis, kun ostin uudet aurinkolasit.. teki ihan mieli vähän meikkailla ja pistää kesätamineita päälle, eilen kun paistoi aurinko.. tänäänkin paistaa. iih. kesäfiilis ja hymy senkun yltyy!

Meikän aurinkolasit. Kyllä ne vaan on ihanat <3 
Miun ei pitäis lomailla ainakaan kauheen useesti. Tällänen irtiotto tekee miusta vielä rapajuopon. Tänään pitäis lähtee ystävälleni Riikalle, jossa meinataan juoda hieman kuohuvaa ja myöhemmin illalla nokan pitäisi osoittaa kohti jonkinlaista baarintynkää. 

Huomenna taas ois luvassa kummin miehen 60v bailut virranniemessä. Karaookkeakin on luvassa- tottakai kun on meidän suvusta kyse. 
Mahdollisesti oon taas kamerassa kiinni ja napsin ihmisistä mitä ihmeellisimpiä kuvia, se on nimittäin erityisen hauskaa. Tosin.. joku ilmeisesti valokuvaa bileet, täytyy siis paeta jonnekin boolimaljan luokse jotta miuta ei huomata. Vai huomattaisko sillon paremmin, en osaa sanoa. 

ps. Oon muuten tosi huono kirjottelemaan tänne blogiin. Mieli tekis rustailla jatkuvasti vaikka mitä, mutta aiheita ei aina meinaa löytyä. No ehkä keksin taas aiheita kun oon niin hirveesti lähiaikoina hunningolla ja kaikkienhan pitää välttämättä tietää meikäläisen lopputulos. Sammuminen vai yltiökänni, vai kenties absolutistiksi tuleminen.. ? Viimeinen on selkeesti miun seuraava tavoite... höhöh. tai sitten ei.

Outoa ja kummallista!

Tiedättekö mikä on outoa? Äärimmäisen outoa on se että tämä on jo toinen aamu kun herään about viiden aikaan aamuyöllä, eikä vaan väsytä! Eilen jopa valvoin koko päivän, ajattelin että illalla ainakin väsyttää. Kyllä väsyttikin. Kävin kahdeksan maissa nukkumaan ja mitä tapahtui... Tässä olen hereillä jo nyt ja maha kurnii. 

Päätin siis että syön ja käyn takaisin köllöttämään. Tänään pitää katsos olla pirteänä. ON VAPPU! Skumpat suhisemaan ja vatsa killilleen, Hyvää vappua rakkaat! 

Tuurin reissu ja hiukset kunnossa!

Tuurin reissu on heitetty, hienosti sujui. Fiilis oli kohillaan vaikka reissu menikin siihen että join koko reissun aikana vaan kolme siideriä. Think about that! 

Otin tietenkin kuvan tuosta hökötyksestä. Ainiin... Otin kuvan myös Vesa Keskisen isosta linnoituksesta. Siis huhhuh, sillä on patsaitakin pitkin pihaa. Se on varmaan ollut kännissä suunnitellessaan tota kämppää. Ei mitään järkeä! :D

Siinä se on. Tosin kovin selvästi sitä ei näe, mutta huomatkaa patsaat! Ei tsiisus, en kestä ees katsoa tuota. Ainiin tein myös aika ihanan löydön tuurista, eikä maksanut kuin kolme euroa. Haluan tämän pian seinälle....

Tää on miusta niin ihana. Siinä on liitutaulu, mut miusta tuo on tuollaisenaan seinälläkin ihan tosi kiva. Pakko keksiä tuolle paikka. Tulihan sieltä hommattua muutakin, esim kello ja uudet sohvatyynyt, mutta tuo on kyllä ehdottomasti yksi miun ostoksien lemppareista :)

Tästä aiheesta pääsemmekin sitten seuraavaan eli hiuksiin. Vappu on tulossa ja ostin tietysti viimeisillä pennosilla hiusvärinkin ja ihan tuuriin saakka lähdin sitä metsästämään. hah. Mutta nyt on hiukset kunnossa, fiilis on siis katossa kun juhlistamme huomenna vappua rakkaiden naapureiden kanssa. Gringos locos ja skumpat - Täältä tullaan!

ps. Taru ei oikein arvostanut kun yritin ottaa meistä yhteiskuvaa :D

Holiday, holiday- Happy day! :)

Pakko myöntää että nyt suu nousee aikamoisiin hymyn tapaisiin muodostelmiin, meikä aloittaa loman klo. 07.00 reikäleipä tänään aamulla. Fiilis siis on aika katossa ja senpä takia syönkin täällä fiilistelyjäätelöä, eli rommisuklaata.. on muuten hyvää, en oo tainnut ennen maistaakaan tätä. Mutta nam.

Siis oon kyllä sellasta intoa täynnä ettei mitään rajaa. Oon tässä yövuoron aikana mietiskellyt että ei kyllä millään innostais mennä ees nukkumaan aamulla kun niin kovasti ois kaikkee mitä vois tehdä. Nyt inspaa tehdäkin asioita kun ei oo mitään, mikä pakottais yhtään mihinkään. Jännä juttu kyllä. 


I feel good.. tidididididiii. 

ps. Anssin mielestä mie oon tää kuvatus tässä. Taitaa olla samaa näköä? :D haha.

Keväinen fiilistely osuus!

Pienoisesti on iloinen fiilis. Ehkä se kesä vielä tulee kuitenkin ! Aurinko paistaa, linnut lauleskelee (tosin inhoan niiden laulua kesken yön kun yrittää nukkua!) mutta tällee päivällä, ah. Lisäks miulla alkaa pian loma. Vihdoinkin. Sanoinkuvaamattoman iloinen fiilis.. 

laulujen sanojen mukaan "Et voi pilata mun fiilistä millään, mul on kaikki hyvin tänään"! :)
Käytiin koiran kanssa äsken ulkona, jotenkin vaan hymyillyttää.. 

Pitihän siitäkin sessiosta napata kuva, ihan vaikka vaan blogia varten. Meikän blogimerkinnät on lähinnät syksyn/talven aikana olleet aika synkän puoleisia mutta välillä kaikki asiat on stressanneet, työt ja kaikki otti päähän.. Eikä blogiinkaan saanut sen takia väännettyä mitään hymyilevää naamaa kun sellaista ei aina ollut. Oikeastaan joskus oli aika yksinäinenkin olo, mutta nyt fiilis on hyvä ja siitähän pitää kertoa! Kesää odotellessa siis..

Iltatähti, fiilistelyä, ystäväni ja Van krouvi !

Meikä kun niin ajatteli viettää keskiviikon greyn anatomian parissa ja löhötä vain sohvalla, kunnes ystäväni Jenni omilla sanoillaan ns. randomisti pyysi tekstiviestillä miut iltatähteen kuuntelemaan jotain keikkaa. En kyllä paljoa miettinyt asiaa kun päätin että 'hiphei' ei muuta kun menoks!

Meillä oli yksi rommipullo, mutta ei lantrinkia. Jouduin kyselemään toiselta ystävältäni Hennalta naapurista lantrinkia ja saimmekin ananasmehua.. se tosin ei oikein käynyt rommin kanssa yhteen. Joimme silti, koska eihän keikalle selvinpäin voi mennä, ei sitten mitenkään. 

En tiennyt mitä odottaa keikalta, mutta sehän oli ihan mahtava. Fiilis oli hyvä ja hardrock toimii rommin kanssa oikein hyvin! 

Kuten kuvistakin voi päätellä niin hauskaa oli. Vaikkakin teekkaribileet oli ehkä vähän liian rajut miun makuun, iltatähdessä tietenkin tanssittiin pöydillä ja eräät känniääliöt päättivät töniä meitä ihan olan takaa keikan aikana. Mutta me emme pienistä hätkähdä.









Bändin nimi oli siis Van krouvi.. 
Pienoisia kuvia piti ottaa keikastakin, kuvanlaatu on vähän huono, mutta kyllä siitä oleellisen näkee...