Ihanat fiilikset ! 5h ja risat päälle siihen että meikä pääsee lomalle! On kyllä niin paljon tekemistä ennen kun lähdetään lauantaina lappiin että huhhuh. Ei paljoa ehdi nukkumaan. Miulla ois tarkoituksena (tänään).. siis kun olen saanut riivittyä itseni ylös sängystä kauneusuniltani niin:
- Siivota, eli toisinsanoen tiskata ja laittaa vähän paikkoja kuntoon kotona, jotta sitten takaisin tullessa on mukava tulla puhtaaseen kotiin ilman että tarvitsisi vittuuntua heti ensimmäiseksi siitä että kämppä on karsea läävä, jossa ennemmin torakat viihtyvät kuin ihmiset.
- Pakata. tietenkin. Olen kyllä tuossa tänä iltana jo vähän sitä tehnytkin. Aloittelin valmiiksi, jotta sekin sujuu muitta mutkitta kun alan sitä tekemään. Eli laittelin jo valmiiksi kamoja joita aion ottaa mukaan.
- Pitäisi poiketa äidin luona vielä kaiken sekamelskan päälle, koska siellä pitäisi roijata makuuhuoneen kamoja takaisin paikalleen rempan jäljiltä...
- Koiran lenkittämisprosessi iltasella, siihen tosin aion ottaa aikaa koska lenkkeily on nykyisin erityisen mukavaa puuhaa. nimimerkillä. puhuu ihminen, joka yleensä inhoaa liikuntaa yli kaiken! Tai no "yli kaiken", voi olla ehkä vähän liian yliampuva ilmaisu, mutta kuitenkin.. liikkuminen miulle on ollut aina vähän niin ja näin. Mutta nyt kun kerta olen asiasta innostunut niin aion käyttää tilaisuuden hyödyksi.
Hommaa siis riittää, mutta eipä se mitään... Pääsenpähän kaiken tämän jälkeen luonnon kauniisiin maisemiin, saunaan, kirjojen lukemisen pariin, rauhoittumiseen, ehkä muutaman alkoholipitoisen juoman ottamiseen, pikkujouluihin ym ym ym... ! love it.
ps. Olen muuten huomannut että miun viimeisimmät blogikirjoitukset on olleet paljon iloisempia kuin nuo aikaisemmat postaukset. Iloisin mielin siis eteenpäin, ehkäpä tää loman odotus ja läheneminen on saanut työmotivaationkin nousemaan ja näinollen saanut miut pirteämmäksi :)
torstai 22. marraskuuta 2012
tiistai 20. marraskuuta 2012
Pientä koiruutta ja kuntoilua :)
Tänään oon ollut jokseenkin reipas! Olin aamuvuorossa töissä ja jaksoin jopa työvuoron aikana olla koulutuksessakin (vaikka olin ylitöissä sen vuoksi), joka kuitenkin oli erityisen mielenkiintoinen. Sen jälkeen innokkaasti käpsyttelin kotiin ja rupesin paistamaan torttuja, tosin tällä kertaa tein ne omenakanelimarmeladilla, ei tosin tullut yhtä hyviä kuin ne normaalit tutut joulutortut, mutta maistui silti.
Sitten iltapäivän reippaus vähän taantui, koska kävin pienoisilla päiväunilla jonka takia varmaan olen vieläkin hereillä. Ei ehkä olisi kannattanut ? No mutta tulipahan tehtyä.
Sitten katsoin muutaman kotimaisen sarjan, jonka olen aina tottunut katsomaan arkipäivisin.
Sen jälkeen lähdin karvaisen otuksen kanssa 4,5 km lenkille. Jotenkin lenkkeily maistuu paljon paremmin nykyisin tuon koiran kanssa, koska hää jopa osaa jokseenkin kävellä nätisti eikä enää temppuile samalla lailla kuin ennen.
Tottakai vieläkin on opittavaa ja aina Taru ei jaksa pysyä paikoillaan kun toisia koiria tulee vastaan, mutta kyllä se siitä. Kaikki opitaan ajallaan. Mutta siitä olen aikas ylpeä että tuo hurttimus ei enää vedä kävellessä juurikaan. On hirmuisen leppoisaa taplata eteenpäin kun toinen on niin kiltisti :)
Nämä kuvat on otettu joskus kesäkuussa, mutta laittelen tänne blogiin myöhemmin vähän tuoreempiakin otoksia. Näissä kuvissa olimme käyttämässä Tarua tässä läheisellä yliopiston parkkialueella juoksemassa. Kuten tuosta toisesta kuvastakin huomaa niin menoa riittää...
Ollaan tosiaan lähdössä sinne pohjoiseen lauantaina (miljoonas hehkutus kyseisestä aiheesta !! : ))) whii.), joten yritän siis siellä ottaa mahdollisimman paljon kuvia Tarusta. Oon jotenkin huomannut, että hää tykkää erityisesti lumesta. Viime talvi meni jotenkin siihen että hää ei varmaan ymmärtänyt oikein että mikä se kylmä, märkä systeemi siinä maassa on. Ainut mistä Taru viime vuonna talvella tykkäs oli paskantaa kaikista suurimman lumivallin päälle, jotta ne kikkareet nätisti sinkoili ympäriinsä alas sieltä ja että varmasti kaikki näkee että hän on tarpeillaan. Mukavaa.
Tuollaisesta pienestä nyytistä on kasvanut jo noin iso, voi että. Tuo viimeinen kuva on niistä ensimmäisistä illoista kun Taru oli meillä ja kuvassa näkyvää sänkyä ei enää ole, tää hurttimus päätti hajottaa tuon ja toisenkin myöhemmin ostetun sängyn pirstaleiks. Mukava karvainen otus, kannattaa ottaa! :D Ei mutta tosissaan, on tuo karvakasa tuonut iloa meidän yhteiseloon, se on meidän vauva :)
Sitten iltapäivän reippaus vähän taantui, koska kävin pienoisilla päiväunilla jonka takia varmaan olen vieläkin hereillä. Ei ehkä olisi kannattanut ? No mutta tulipahan tehtyä.
Sitten katsoin muutaman kotimaisen sarjan, jonka olen aina tottunut katsomaan arkipäivisin.
Sen jälkeen lähdin karvaisen otuksen kanssa 4,5 km lenkille. Jotenkin lenkkeily maistuu paljon paremmin nykyisin tuon koiran kanssa, koska hää jopa osaa jokseenkin kävellä nätisti eikä enää temppuile samalla lailla kuin ennen.
Tottakai vieläkin on opittavaa ja aina Taru ei jaksa pysyä paikoillaan kun toisia koiria tulee vastaan, mutta kyllä se siitä. Kaikki opitaan ajallaan. Mutta siitä olen aikas ylpeä että tuo hurttimus ei enää vedä kävellessä juurikaan. On hirmuisen leppoisaa taplata eteenpäin kun toinen on niin kiltisti :)
Nämä kuvat on otettu joskus kesäkuussa, mutta laittelen tänne blogiin myöhemmin vähän tuoreempiakin otoksia. Näissä kuvissa olimme käyttämässä Tarua tässä läheisellä yliopiston parkkialueella juoksemassa. Kuten tuosta toisesta kuvastakin huomaa niin menoa riittää...
Ollaan tosiaan lähdössä sinne pohjoiseen lauantaina (miljoonas hehkutus kyseisestä aiheesta !! : ))) whii.), joten yritän siis siellä ottaa mahdollisimman paljon kuvia Tarusta. Oon jotenkin huomannut, että hää tykkää erityisesti lumesta. Viime talvi meni jotenkin siihen että hää ei varmaan ymmärtänyt oikein että mikä se kylmä, märkä systeemi siinä maassa on. Ainut mistä Taru viime vuonna talvella tykkäs oli paskantaa kaikista suurimman lumivallin päälle, jotta ne kikkareet nätisti sinkoili ympäriinsä alas sieltä ja että varmasti kaikki näkee että hän on tarpeillaan. Mukavaa.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Hipheihurrei, pian se tapahtuu !
...Nimittäin Loma.
Voiko ihminen olla enempää onnellisempi :) Kaipaan todellakin lomaa. Edellisestä lomasta on kulunut jonninverran aikaa, sillä se oli silloin heinäkuun ensimmäisellä viikolla.
Nyt aion todellakin nauttia tästä lomasta, samallatavoin kuin edellisestäkin. Lähdetään siis Lappiin, kuten aikaisemmissa kirjoituksissani kerroinkin. Siellä on rauhallista, tulee siis ihan se tunne *relax- take it easy*
Ja parhainta olis jos vielä samalla reissulla päästäis maistelemaan kauppurin herkkuja, se vaan on vähän auki että onnistuuko moinen idea, sillä kyseinen paikka ei ole vielä auki remontin takia... mutta, mikään ei voi pilata miun lomafiilistä siltikään.
Loma kun lähenee loppuaan niin onkin jo Joulukuu! Meikäläisen lempparikuukausi siinä mielessä että rakastan joulunaikaa. Täytyisi siis kehitellä jonkinlaisia lahjoja ynnämuuta mukavaa.
Viime joulun tienoilla ostimmekin kotiin jouluvaloja, jos pistäis vaikka parvekkeelle valot säihkymään, toiset valot voidaankin pistää pöytäkuuseen. Miun ihana rakas isäni lupas hommata meille pikkuruisen kuusen heidän mökiltään ja hää lupas vielä tehdä siihen oikean joulukuusen jalankin, ni myö saadaan ainakin jonkinlainen joulufiilinki kotiin. Sit vois ostaa joulutabletit pöydälle? jotain muuta joulutavaraa.. hmmh.. ja ja ja..
Joulu <3 hihii. tykkään todella.
Voiko ihminen olla enempää onnellisempi :) Kaipaan todellakin lomaa. Edellisestä lomasta on kulunut jonninverran aikaa, sillä se oli silloin heinäkuun ensimmäisellä viikolla.
Nyt aion todellakin nauttia tästä lomasta, samallatavoin kuin edellisestäkin. Lähdetään siis Lappiin, kuten aikaisemmissa kirjoituksissani kerroinkin. Siellä on rauhallista, tulee siis ihan se tunne *relax- take it easy*
Ja parhainta olis jos vielä samalla reissulla päästäis maistelemaan kauppurin herkkuja, se vaan on vähän auki että onnistuuko moinen idea, sillä kyseinen paikka ei ole vielä auki remontin takia... mutta, mikään ei voi pilata miun lomafiilistä siltikään.
Loma kun lähenee loppuaan niin onkin jo Joulukuu! Meikäläisen lempparikuukausi siinä mielessä että rakastan joulunaikaa. Täytyisi siis kehitellä jonkinlaisia lahjoja ynnämuuta mukavaa.
Viime joulun tienoilla ostimmekin kotiin jouluvaloja, jos pistäis vaikka parvekkeelle valot säihkymään, toiset valot voidaankin pistää pöytäkuuseen. Miun ihana rakas isäni lupas hommata meille pikkuruisen kuusen heidän mökiltään ja hää lupas vielä tehdä siihen oikean joulukuusen jalankin, ni myö saadaan ainakin jonkinlainen joulufiilinki kotiin. Sit vois ostaa joulutabletit pöydälle? jotain muuta joulutavaraa.. hmmh.. ja ja ja..
Joulu <3 hihii. tykkään todella.
maanantai 5. marraskuuta 2012
"Rentoutumista, lomailua, pikkujoulujen aikaa.." :)
Joulu on taas, joulu on taas.. kattila täynnä puuroo! Hihi:) Oon kyllä niin jouluihminen kun voi vaan olla. Marraskuun viides päivä ja mietin jo joulua.. kolkuttaahan se jo ovella, meidän töissäkin on yli joulun jo laitettu työtoivomuksia..
Aion tosiaan ottaa nykyisin rennommin, ehkä tälläinen rennompi fiilis alkaa nousta esiin jopa senkin asian takia, koska miulla alkaa PIAN LOMA! ;D no pian ja pian... 27 pvä on miun virallinen lomapäivä, mutta.. enköhän aloita lomafiiliksen jo 24 pvä.. kuten sanottu, toivoin sitä edeltävän viikonlopun vapaaksi+ maanantaipäivän.
Ja Meidän poppoo lähtee Ivaloon! Haluan irtioton arjesta ja huomasin jo kesälomalla että parhaiten se onnistui kaukana tästä kaupungista, pienessä tuppukylässä jossa ei tarvitse ajatella mitään saatika tehdä juuri mitään. Ihanaa <3
.. Lapin luonto luo outoa taikaa... tiitididiididiii...
Jospa sillä reissulla pääsis käymään samalla Oulun kauppurissa, viimeeksi ihastuin niin siihen paikkaan:)
.. Ja koska olen päässyt kirjojen makuun sisälle, niin aion ottaa haasteeksi ehkä loman ajaksi parinkin kirjan lukemisen....;)
Ja sitten ois niitä pikkujouluja.. Ilmeisesti täytynee osallistua miun kummin järjestämiin pikkujouluihin joulukuun alussa, mukavaa poiketa juhliin, jotka joku muu järjestää.. rentouttavaa. Pitänee katsella joulukuvastoja - ainiin.. Sain yhden ihanan joululehtisen postissa. Oli pakko tilata, siellä on niin ihania jouluruokaohjeita ym. Täytynee lukea lehti vielä loppuun :)
Meidän oli tarkoitus lähteä rakkaan kanssa vielä Tallinnaankin joulukuun puolella, mutta ilmeisesti joudutaan se ajatus perumaan. Rahatilanne ei oikein anna periksi kun joulukin on tulossa ynnämuuta. Mutta kevättä kohden ja silloin myö männää estoniaan vaikka mikä olis :D
Tällästä siis tällä kertaa, yritän siis pistää naamataulun vähän paremmalle mielelle, sillä luvassa on vaikka mitä mukavaa. Miussa alko hieman olemaan työuupumisen merkkejä, mutta ehkä tämä tästä.. Eihän tää elämä nyt niin vakavaa ole, ainakin sain syyn tietynlaiseen hymyyn kun oma rakas mieheni päätti jälleen yllättää miut heti aamutuimaan:)
Aion tosiaan ottaa nykyisin rennommin, ehkä tälläinen rennompi fiilis alkaa nousta esiin jopa senkin asian takia, koska miulla alkaa PIAN LOMA! ;D no pian ja pian... 27 pvä on miun virallinen lomapäivä, mutta.. enköhän aloita lomafiiliksen jo 24 pvä.. kuten sanottu, toivoin sitä edeltävän viikonlopun vapaaksi+ maanantaipäivän.
Ja Meidän poppoo lähtee Ivaloon! Haluan irtioton arjesta ja huomasin jo kesälomalla että parhaiten se onnistui kaukana tästä kaupungista, pienessä tuppukylässä jossa ei tarvitse ajatella mitään saatika tehdä juuri mitään. Ihanaa <3
Jospa sillä reissulla pääsis käymään samalla Oulun kauppurissa, viimeeksi ihastuin niin siihen paikkaan:)
.. Ja koska olen päässyt kirjojen makuun sisälle, niin aion ottaa haasteeksi ehkä loman ajaksi parinkin kirjan lukemisen....;)
Ja sitten ois niitä pikkujouluja.. Ilmeisesti täytynee osallistua miun kummin järjestämiin pikkujouluihin joulukuun alussa, mukavaa poiketa juhliin, jotka joku muu järjestää.. rentouttavaa. Pitänee katsella joulukuvastoja - ainiin.. Sain yhden ihanan joululehtisen postissa. Oli pakko tilata, siellä on niin ihania jouluruokaohjeita ym. Täytynee lukea lehti vielä loppuun :)
Meidän oli tarkoitus lähteä rakkaan kanssa vielä Tallinnaankin joulukuun puolella, mutta ilmeisesti joudutaan se ajatus perumaan. Rahatilanne ei oikein anna periksi kun joulukin on tulossa ynnämuuta. Mutta kevättä kohden ja silloin myö männää estoniaan vaikka mikä olis :D
Tällästä siis tällä kertaa, yritän siis pistää naamataulun vähän paremmalle mielelle, sillä luvassa on vaikka mitä mukavaa. Miussa alko hieman olemaan työuupumisen merkkejä, mutta ehkä tämä tästä.. Eihän tää elämä nyt niin vakavaa ole, ainakin sain syyn tietynlaiseen hymyyn kun oma rakas mieheni päätti jälleen yllättää miut heti aamutuimaan:)
torstai 1. marraskuuta 2012
Väsymys = Flippaus!
En enää koskaan tee noin pitkiä putkia kuin tuossa jokin aika sitten. Kahdeksan helvetin päivää samassa talossa töissä, jokainen naama alkaa jossain kohtaa vituttamaan.. Ei oo ihmiselle tarkoitettu tuollaiset putket..
Ensinnäkin olin raatanut niska limassa töitä yövuoron aikaan, jotta kaikki mahdolliset hommat tulisi varmasti tehtyä... yritin niin kovasti, ettei vaan alakerran superhoitajilta tulisi minkäänlaisia valituksia... mutta ilmeisesti ajattelin väärin..
Yksi niistä jumalhoitajista sitten ripitti miuta paristakin asiasta, jotka olis pitänyt tehdä eri tavalla ja lisäksi vielä kehtasi syyllistää siitä että olenko edes mahdollisesti käynyt kyseisen ihmisen huoneessa koko yövuoron aikana. Siinä kohtaa miulla palo jo hihat, länttäsit yökkövihon heidän pöydälleen ja huusin ja itkin että sit meni kaikki päin persettä. Nukkuminen oli siinä kohtaa tosiaan paikallaan... vitutti niin kovin.
Väsymys jatkui myös bileissä, stressasin, siivosin, stressasin ja siivosin niiiiin kovin että olin jo niin puhki siitäkin kun kaiken tämän lisäksi vielä paiskin tosiaan kunnon putken töitä... Miulla flippas. Monien stressiä aiheuttavien pienien asioiden summa koitui miulla suureksi.. Ei kenenkään vika, eikä kenenkään syy se että hermo petti ja fyysinen jaksaminen lopahti siihen paikkaan. Sain paniikkikohtauksen. Itkin, en saanut henkeä... Se on jotain niin hirveää.. ei pysty itse kontroloimaan mitään omassa kehossaan, miuta piti jopa käskeä että tajusin hengittää ja pitää itteäni kasassa.
Oon saanut tälläsiä kohtauksia ennenkin, mutta se on niin pelottava tunne kun ei osaa tehdä itse mitään tai oikeastaan ei kykene siihen. Eräs pelastava enkeli onneksi sai rauhoitettua miut siinä tilanteessa, mutta silti... Se sai miut ajattelemaan kaikkea sitä mikä on tärkeää, en todellakaan aio enää raataa niska limassa hommia pelkästään sen takia että tää pulju pysyy pystyssä, en jaksa eikä miun tarvitsekaan.
Tää oli selkee hätähuuto miulle itselle siitä että kuinka tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta. Itkettää ehkä vieläkin ajatus siitä että joskus miulle vielä kävis noin tai pahemminkin.
Siksi odotan innokkaasti viikonloppua, saan olla rauhassa, tehdä kaikkea sitä mitä jaksan tai haluan... Miun täytyy elää elämääni itseäni varten. En varmasti halua vuoden päästä löytää itseäni mistään psykiatriselta osastolta työuupumuksen takia.
Ensinnäkin olin raatanut niska limassa töitä yövuoron aikaan, jotta kaikki mahdolliset hommat tulisi varmasti tehtyä... yritin niin kovasti, ettei vaan alakerran superhoitajilta tulisi minkäänlaisia valituksia... mutta ilmeisesti ajattelin väärin..
Yksi niistä jumalhoitajista sitten ripitti miuta paristakin asiasta, jotka olis pitänyt tehdä eri tavalla ja lisäksi vielä kehtasi syyllistää siitä että olenko edes mahdollisesti käynyt kyseisen ihmisen huoneessa koko yövuoron aikana. Siinä kohtaa miulla palo jo hihat, länttäsit yökkövihon heidän pöydälleen ja huusin ja itkin että sit meni kaikki päin persettä. Nukkuminen oli siinä kohtaa tosiaan paikallaan... vitutti niin kovin.
Väsymys jatkui myös bileissä, stressasin, siivosin, stressasin ja siivosin niiiiin kovin että olin jo niin puhki siitäkin kun kaiken tämän lisäksi vielä paiskin tosiaan kunnon putken töitä... Miulla flippas. Monien stressiä aiheuttavien pienien asioiden summa koitui miulla suureksi.. Ei kenenkään vika, eikä kenenkään syy se että hermo petti ja fyysinen jaksaminen lopahti siihen paikkaan. Sain paniikkikohtauksen. Itkin, en saanut henkeä... Se on jotain niin hirveää.. ei pysty itse kontroloimaan mitään omassa kehossaan, miuta piti jopa käskeä että tajusin hengittää ja pitää itteäni kasassa.
Oon saanut tälläsiä kohtauksia ennenkin, mutta se on niin pelottava tunne kun ei osaa tehdä itse mitään tai oikeastaan ei kykene siihen. Eräs pelastava enkeli onneksi sai rauhoitettua miut siinä tilanteessa, mutta silti... Se sai miut ajattelemaan kaikkea sitä mikä on tärkeää, en todellakaan aio enää raataa niska limassa hommia pelkästään sen takia että tää pulju pysyy pystyssä, en jaksa eikä miun tarvitsekaan.
Tää oli selkee hätähuuto miulle itselle siitä että kuinka tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta. Itkettää ehkä vieläkin ajatus siitä että joskus miulle vielä kävis noin tai pahemminkin.
Siksi odotan innokkaasti viikonloppua, saan olla rauhassa, tehdä kaikkea sitä mitä jaksan tai haluan... Miun täytyy elää elämääni itseäni varten. En varmasti halua vuoden päästä löytää itseäni mistään psykiatriselta osastolta työuupumuksen takia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)