Heips! Olen 22-vuotias lähihoitaja Etelä-Karjalasta. Kirjoittelen omasta elämästä maan ja taivaan välillä- joskus humoristisesti ja välillä kiukkupäissäni- tunteeni näkyvät blogissa hyvin selkeästi :)
- Elokuvat
- Kirjat
- Ruoka
- Terveys
- Teatteri
.. ovat lähellä sydäntäni :)
Miullahan on aina ollut tosi vilkas mielikuvitus. Yövuorossakin olen tosi säikky, olen siis vallan mainio yöhoitaja :D Ei mutta siis saatan säikkyä sitä että käytävälle nurkan takaa tulee yhtäkkiä ihminen vastaan. Oon samantien sydän kurkussa. Ja minkähän takia silti katselen kauhuleffoja pimeinä tunteina kotona? jaa-a. Voiskohan syy löytyä siitä että mua on aina kiehtonut jotenkin tuonpuoleinen elämä. Oon ihan varma että me emme elä täällä yksin, täällä on meidän kaltaisia ihmisiä tai olentoja, mutta emme vain näe niitä. Tällaisia asioita kun rupeaa pohtimaan yövuorossa yksikseen niin kyllä se pikkuisen alkaa säikyttämään. Tää pohdinta tämän yövuoron aikana lähti siitä kun olin toisella puolella yökkökaverin kanssa juttelemassa ja meidän oli tarkoitus lähteä miun puolelle (eli toiselle puolelle taloa) käpsyttelemään. Meikä ajatteli et meen jo taukohuoneesta seisoskelemaan käytävän puolelle.. Sitten säikähdin sellaista sinistä valoa joka välkkyi käytävässä- sain samantien paskahalvauksen ja rynnistin taukohuoneeseen kiljuen. (Miun pitäis olla se turvallinen yöhoitaja, joka pitää asukkaista huolta. Olenhan minä, mitä nyt vaan pikkuisen ylisäikky.. joskus). Sitten miun yökkökaveri kertoi että hyö ei tiiä miks nuo ns. "varavalot" syttyy. Ne siniset led-valot on kuulemma sitä varten täällä että jos sähkökatkos tulee niin on varavalot, jotka syttyy tälläisen sattuessa. Mutta ne syttyy kuulemma ihan vaan vahingossa, ilman minkäänlaista syytä .. JA nyt ne välkkyi! Olin samantien ihan varma että täällä kummittelee- teoriani oli että toisella puolella joku kuollut haamu hiipparoi pitkin käytäviä ja saa valojen välkähdykset aikaan. Onko tää teidän mielestä jotenkin absurdia? Voihan se olla, mutta miulle tulee mieleen kaikenlaista yliluonnollista ja joskus pidän niitä jopa ihan tosina.
Puheenaiheemme jatkui enneunien näkemisen myötä siihen että jotkin ihmiset ovat niinkin herkkiä, että voivat oikeasti nähdä ns. "kuolleita" ihmisiä tai niitä haamuja, miksikä nyt niitä sanommekaan. On se kyllä aika huisia, mutta samalla tosi mielenkiintoista.. hui. Miulla on täällä blogissa aiemminkin tehty säikkykirjoitus, silloin säikähtelin sen vuoksi kun olin katsonut tositapahtumiin perustuvan sarjamurhaajajutun. Tervetuloa vaan miun hoitoon, oon oikeesti tosi ammattitaitoinen lähihoitaja- mitä nyt vaan mielikuvitus välillä laukkaa suuresti :D
Hyvillä mielin vedellään menemään yövuorossa! Maanantaina meidän auton nokka osoittaa tallinaan ja nimenomaan autonkin nokka, sillä otamme auton tallinnaan mukaan- ihan vaan siltä varalta että saamme kaikki mahdollset juomat kärrättyä kotiin, ehheh :) Lauantaina olis myös serkun YO-juhlat, ehkä saatoin asiasta mainitakin mutta sinne tosiaan pitäisi mennä käväsemään.. ja koska tässä ei ole ilmeisesti vielä mainittuna tarpeeksi "juhlallisuuksia" niin onhan tässä vielä yksi juhlanaihe, rakas mieheni täyttää 30v. "Vanhuus ei tule yksin", tästä alkaa kaikki kolotukset ja närästykset ja pakotukset, ainakin viimeistään tässä kohtaa. MUHAHAHAAA. Okei, en saa olla ilkeä, sillä perästä tullaan. En tässä itsekään mikään ruusunnuppu ole, joten turha kai naureskella. Ainoa huolenaihe miulla on se että miun oikean posken turvotus ei ole vieläkään laskenut. Inhottaa. Huomenna miun ois tarkoitus lähteä käväsemään lääkärin puheilla, jospa se sais jotain tolkkua meikäläisen naamavaivaan. Oisin niiiiiin halunnut näyttää "ihmisolennolta", kun on kaikenmaailman juhlia tulossa mutta ei.. tämmöiseksi olioksi olen jäänyt. voi surku. Toivottavasti tää työterveyden naislääkäri keksii miten tän palleron sais miun naamasta revittyä hitoille. Mutta täytynee ajatella asioita positiivisesti, siksi toivon suuresti ilolla että miun pahkura katoaa tässä seuraavan viikon sisällä- sekä palautuisin "normaali-ihmistenkirjoihin" :D Erinin biisi, aeeevan ihana <3 Ei taida tietää tyttö Neiti on hyvä ja siirtyy kauemmaksi kohteestaan Irroittaa kätensä hänen takapuolestaan On korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii Irtohiuksii, juo kuoharii, ota kuvii On niin siistii olla aikuisii
E-ei, ei taida tietää tyttö ettei mun mies oo vapaa vielä E-ei, ei taida tietää tyttö ettei mun mies oo vapaa, vapaa vielä Se ei oo vapaa, vapaa vielä Se ei oo vapaa, vapaa vielä
Tiskillä taas surraa yksi hymykuoppainen Kuuluu ploppeja aivan liian monta Äijän puhelinta vilkaisen Mitä hittoa? On hymiöö, on sydämii, "oisko kreisii olla ystävii? Koska nähtäis, minne mentäis? Kaikkee tehtäis silmät kii"
E-ei, ei taida tietää tyttö ettei mun mies oo vapaa vielä E-ei, ei taida tietää tyttö ettei mun mies oo vapaa, vapaa vielä Se ei oo vapaa, vapaa vielä Se ei oo vapaa, vapaa vielä
On korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii Irtohiuksii, juo kuoharii, ota kuvii On niin siistii olla aikuisii
E-ei, ei taida tietää tyttö ettei mun mies oo vapaa vielä E-ei, ei taida tietää tyttö ettei mun mies oo vapaa, vapaa vielä Se ei oo vapaa, vapaa vielä Se ei oo vapaa, vapaa vielä Se ei oo vapaa, vapaa vielä Se ei oo vapaa, vapaa vielä
Eilen miulla oli erityisen kivaa. Suurin osatekijä varmaan on se että vietin päivää ystäväni Jennin kanssa! Lähdin Jennin luokse joskus lähemmäks kuudelta ja meillähän oli hauskaa. Vaikkakin jossain vaiheessa olin ihan jumissa, ei pää toiminut yhtään ja möllötettiin kumpikin vaan Jennin luona, kunnes "herättiin" jostain syystä koomasta ja siitähän se sitten lähti ilta käyntiin :D
Tuo on aivan ihana biisi. Kuunneltiin sitä antaumuksella ihan nonstoppina. Loistava kappale!
.. Ja tuo rosson pitsa on aivan mielettömän hyvää. Mukana tietenkin myös mansikka-lime siideri. Kiitos vaan Jenni kun tarjosit. .. ja tuosta toisesta kuvasta voi aika hyvin päätellä, että kumpi on ravintola-alalla. Miun paketointi on siis oikealla puolella :D
Muutama kuva kertoo ehkä kaiken oleellisen ja parastahan tässä oli se, että en ollut kovinkaan jurrissa edes! :) ps. Pääsin pyörällä kotiin ja oon edelleen hengissä- tosin puuskutuksen ja hikoilun määrä oli valtava mutta ei se mitään, kukaan ei nähnyt! - ehkä, toivottavasti.
Kyllä ne pienetkin asiat voivat piristää päivää kummasti. Eilen tuossa pohdittiin miehen kanssa että mites olis jos lähdettäisiin ns. "viinanhaku"-reissulle jo aikaisemmin kun oltiin ajateltu, kun miulla kesäkuun alkupäivinä on sopivasti kolmen päivän vapaat.. ja aikamme pohdittuamme päätimme lähteä. Syy siihen että pääsemmekin aikaisemmin lähtemään on se että Anssin äiti lupasi huolehtia Tarusta sen aikaa kun olemme liehumassa pitkin Tallinnaa. Ihanaa. En hehkuta pelkästään sitä että saadaan vaatehuone täyteen juomia, vaan myöskin sitä että ihanaa taas lähteä jonnekin muualle täältä hornanperseestä. Vuosi sitten olimme viimeeksi Tallinnan reissulla ja samasta syystä silloinkin- kesäjuomat oli saatava. Ihanaa ajatella että pääsemme vihdoinkin Anssin kanssa ns. matkalle. Hommattiin aamiaiset laivasta ja päivällä mennään Tallinnasta etsimään jokin hyvä ruokaravintola. Viimeksi saatiin plussana vodkashotit kaupanpäälle, kun kävimme eräässä ihanassa ravintolassa ja oli erityisen hyvä palvelukin silloin. Toivonmukaan tälläkin kertaa löytäisimme jonkun kivan paikan missä käydä. Iloisin mielin siis, sillä 9 päivää ja meikä vaeltelee pitkin Tallinnan katuja, hehee :) Muuta mukavaa tässä ois luvassa sit myös serkku-pojan lakkiaiset viikon päästä. rillumarei vaan, onhan se hienoa kun saa lakin päähän. Itsellä kun ei ole ikinä ollut sitä lukupäätä eikä kyllä oikein mielenkiintoakaan mennä lukioon joten sehän jäi. Mutta valmistujaiset oli kyllä sitäkin antoisammat ja "kosteat" noin niinkuin juomien puolesta.. JA HEI, sain lähihoitajalakin! :D Voin siis antaumuksella pitää sitä päässä kun muut on niitä fiiiksuja ja filmaattisia niin meikä voi ilolla sanoa "mä oon lähihoitaja"! Tänään kuitenkin on ollut tosi väsynyt päivä, koko päivä mennyt jotenkin reisille. Kaikki on vituttanut ja työntekokaan ei oo oikein napannut.. mut jospa tää tästä nyt kun on mitä odottaa! Ja huomennahan meikällä on viimeinen aamuvuoro tästä viiden aamuvuoron putkesta. Onneksi.
Joo, miulle on viime päivinä tullut mieleen kaikenlaisia juttuja ja oon niistä ihan täpinöissäni. Ensimmäinen innostus on tatuointi. Sain viimeinkin päätettyä mihin sen haluan ja että minkä tyylinen siitä voisi tulla. Miun yks ystävä Jenni lupas miun kanssa ideoida asiaa. I feel good. tidiidididi. Joo siis viime yö meni lähinnä siihen että mietin millainen siitä voisi tulla ym. Mutta en paljasta enempää vielä.. Toinen fiilistely voisi olla nyt tämä äkillinen hulluus. Kyllä. Menin cybershopin sivulle ja yhtäkkiä huomaan olevani katsomassa korvakoruja ja mitenkäs siinä kävikään. Tilaus vahvistui ja meikäläinen oli jälleen niin hauras että en pystynyt kieltäytymään tästä tarjouksesta: tilaa nyt, maksa elokuun lopussa. Voi ei. Tuollaiset on miun tulevaisuuden tuomio. Ihan varmasti. Mut hei, ei se mitään. Koska fiilis on taas hyvä. Vaikka naama näyttää edelleen petolinnunperseen ja mammutin ja hamsterin yhdistelmältä. Mutta en lannistu! :D
ps. Tää kuva on otettu ennen tapaturmaa kotona kun oli bilefiilis parhaimmillaan! namskis. Tuborg.
Kyllä on ollut huono tuuri viime aikoina. Ensin mahatauti miun synttäreillä. No ei siinä mitään.. se siedettiin. Sitten päätinkin viikko sen jälkeen lauantaina kaatua saunan lauteilta tullessa ja kasvot osuivat suoraan puukaiteeseen. Naamahan turpos samantien- ja on muuten edelleen turvoksissa ja silmäkulma sininen. Inhottaa lähteä tuonne yleisille paikoille tämän näköisenä. Mielummin linnoittautuisin pelkästään kotisohvalle, enkä näyttäisi hirviönaamaani tuolla muiden nähden. Mutta totuus on kestettävä keskiviikkona, kun palaan takaisin rutiineihin eli työelämään. Haluaisin vaan äkkiä että tämä nestepaska häviäis miun toisesta poskesta ja nopeasti. Mustelmaa saa sentään peitettyä meikkivoiteella/puuterilla, mutta tällästä muhkuraa naamassa ei peitetä mitenkään. ARGH. No nyt täytynee kuitenkin ajatella positiivisesti, sillä tässäkin olisi voinut käydä pahemmin. Luunmurtumia ei tullut kasvoihin, siinä mielessä olen ehjänä sekä en saanut minkäänlaisia haavoja tuossa tapaturmassa. Joten olen suht ok sen suhteen, vaikka vitutuskäyrä päivien mittaan kohoileekin taivaisiin kun menen vahingossa katselemaan itseäni peilistä.
ps. kuvissa ei näy vielä että miun silmäkulma oikeesti näyttää nyt tosi häröltä. toivotaan että tuo paranee pian tai ainakin että miun muhkura lähtis hitoille miun poskesta.
"Niin se kaikki hyvä loppuu aikanaan", eikös sitä niin sanota. Lomakin. Tänään jopa tajusin sen herätessäni siihen että pomoni soittaa voinko huomenna tulla yövuoroon töihin, iltavuoron sijasta.
-Se sopi minulle mainiosti, ehkä jopa paremmin koska ajattelin viettää tänään "loma on loppu- iltamia", yläkerran naapuri ehdotti minulle tätä ja ajattelin eilen että erityisen hyvä idea. Ja nyt tämä idea kuulostaa vielä enemmän mainiommalta, koska en mene niin aikaisin töihin. Hihi. Kävimme eilen yliopistolla juoksuttamassa koiraa ja kouluttamassa vähän damien kanssa. Hienosti meidän koira hakee-ja/tuo juttuja takaisin. (Se olisi ehkä hieman outoa jos ei hakisi, sehän on noutaja) no mut anyway, you know what i mean! :D Sitten käytiin ns. uittamassa sitä läheisellä rannalla. Meidän koira vaan ei vissiin välitä tuosta kylmästä vedestä, ihme neiti sekin! Kyllä se vedessä kävi mutta enempi meni kahlailun puolelle tuo touhu. No jospa se taas innostuisi uimaan siellä kun ilmat ja vedet lämpenee enemmän.
Otin hieman kuvaa kun oltiin rannalla. Ihana taivas. .. ja hahaaa! Nyt on varpaan kynnet värjätty kesän väreiksi. Voin siis ilolla pitää sandaaleja lämpimillä ilmoilla :)
Odotin ehkä jonkin tovin sitä että 22-vuotta tulee täyteen ja pääsen ns. vetämään päänkin täyteen siinä samalla, mutta ei. Juuri sinä kauniina päivänä perjantaina kun kunniakas ikäni koitti päätti elimistöni että nytpä sitten sairastut mahatautiin! Kyllä siinä pienet itku-potku-raivarit tuli kun tajusin todella päivän mittaan että juhlimisesta ei tule mitään. Itketti, vitutti, ärsytti. Elämäni oli pilalla- hetkellisesti. Kunnes.... .. Lauantai aamu koitti ja tajusin että minulla on nälkä. Elimistöni jopa huusi minulle että "Anna mari ruokaa, tarvitsen ruokaa" Mieleeni tulvi hetkellisesti jopa kaikki hampurilaispaikat maan päällä. Mutta päädyin kuitenkin syömään ns. "kevyttä kenttälounasta"- eli jauhelihakeittoa. Kyllä, nälän se vei ja meikäläinen ajatteli siinä kohtaa että ehkä olen valmis juhlimaan kun kerta ruokakin pysyy sisällä, vai kuinka?
Olin siis niinkin viisas ihminen että ostin 1,5l valkkaria jääkaappiin odottelemaan maistelua :) Outoa sinänsä ruveta juomaan kun vasta oon sairastanut mahatautia ja oon viettänyt yli puolet edellisestä päivästä wc:n kamarassa ämpäriä tuijotellen.. Mutta toisaalta, eikös alkoholikin tapa bakteereja, uskon siihen nyt tässäkin tapauksessa koska mieli halajaa juhlia.. eilinen kun meni mönkään. Vatsahan tietää mitä se haluaa ! :D Tänään siis viiniä, ihania ystäviä ja fiilistelyä. Kiitos mahatauti kun päätit mennä näin nopeasti ohitse. Tällä hetkellä olen siitä äärimmäisen iloinen :)
Kyllä. Se hetki on koittanut kun minä nuorehko naisimmeinen, tai ainakin ennen nuorehko naisimmeinen täyttää 22 vuotta. Voitteko kuvitella? Ja minulla ei edelleenkään ole lapsia. Minulla on labradorinnoutaja ja mies ja olen ammatiltani lähihoitaja, olenko siis saavuttanut elämässäni jotain suurta? -ehen. Olen vain kohta 22-vuotias köyhä lähihoitaja, asun samassa kämpässä kuin kolme vuotta sitten ja minulla on sama mies kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten. Elämäni ei siis juurikaan ole muuttunut. Pitäisikö minun jotenkin muuttaa elämääni? tulee vaan joskus mieleen kun edelleen hillun ns. baareissa tuoppi kädessä muutaman kotona otetun paukun jälkeen ja "helvetti kun on niin hauskaa". Ja minun täytyy kauhukseni todeta että taas jälleen kerran minulla on synttärijuhlat alkomahoolin merkeissä. Onkohan vähän turhaa.. 22-vuotta kun ei ole mikään suurin juhlan aihe. Vai alanko kuulostaa teinijuopolta "aina kaikesta voi löytää juhlan". No okei, onhan se hauskaa. Kavereita, juomapelejä, karaokea läheisessä baarissa. Ihan jees, ei tietenkään voi valittaa... Mutta kun katselee facebookkia ja muita median lähteitä niin monella miun ikäsellä immeisellä on jo pari kersaa, asustellaan omakotitalossa tai rivitalossa ja vietetään päivät pitkät aikaa leikkipuistojen varsilla, lueskellaan löytyiskö huuto.net sivustolta mahdollisesti uusia lastenvaatteita, juodaan päiväkahvia mammojen kesken ja jutellaan synnytystavoista. Mitä ihmettä miulle on tapahtunut? Ei minkäänlaista kiirettä mihinkään. Ainut kenelle lässytän niin sekin on karvainen eikä se ymmärrä mitä mie sille puhun.
Nooh, täytynee sanoa että kaikki ajallaan. Onhan miulla tietenkin vielä aikaa vaikka mihin, pakko kai se on juhlia kun on sen aika. Mutta kumminkin oon edistynyt elämässäni, sillä selkeesti jopa ajattelen että asioita voisi muuttaa.. think about that ;) Mut hei.. 22-vuotta. Alkaako musta tulla nyt rupsahtanut vanha akka? - Otin äiskän partsilla keväisen kuvan. oujee, kesä tulee ehkä sittenkin.
Vappu meni kyllä aika inhottavissa merkeissä sään puolesta. "Satoi satoi ropisi, tili tili tom". Mutta muuten oli kyllä ihan yltiöhauskaa. Mitä nyt muuta voi olettaa kun naapurit kokoontuu yhteen syömään ja juomaan? ;D Muutenkin loma mennyt huisin kivasti. Miulla oli eilen ihan älytön kesäfiilis, kun ostin uudet aurinkolasit.. teki ihan mieli vähän meikkailla ja pistää kesätamineita päälle, eilen kun paistoi aurinko.. tänäänkin paistaa. iih. kesäfiilis ja hymy senkun yltyy!
Meikän aurinkolasit. Kyllä ne vaan on ihanat <3 Miun ei pitäis lomailla ainakaan kauheen useesti. Tällänen irtiotto tekee miusta vielä rapajuopon. Tänään pitäis lähtee ystävälleni Riikalle, jossa meinataan juoda hieman kuohuvaa ja myöhemmin illalla nokan pitäisi osoittaa kohti jonkinlaista baarintynkää. Huomenna taas ois luvassa kummin miehen 60v bailut virranniemessä. Karaookkeakin on luvassa- tottakai kun on meidän suvusta kyse. Mahdollisesti oon taas kamerassa kiinni ja napsin ihmisistä mitä ihmeellisimpiä kuvia, se on nimittäin erityisen hauskaa. Tosin.. joku ilmeisesti valokuvaa bileet, täytyy siis paeta jonnekin boolimaljan luokse jotta miuta ei huomata. Vai huomattaisko sillon paremmin, en osaa sanoa.
ps. Oon muuten tosi huono kirjottelemaan tänne blogiin. Mieli tekis rustailla jatkuvasti vaikka mitä, mutta aiheita ei aina meinaa löytyä. No ehkä keksin taas aiheita kun oon niin hirveesti lähiaikoina hunningolla ja kaikkienhan pitää välttämättä tietää meikäläisen lopputulos. Sammuminen vai yltiökänni, vai kenties absolutistiksi tuleminen.. ? Viimeinen on selkeesti miun seuraava tavoite... höhöh. tai sitten ei.
