Vapaus koittaa...

Tai ainakin melkein. Miulla alkaa tämän yövuoron jälkeen kolmen päivän vapaat, jonka jälkeen yksi päivä töitä- ja jälleen viikonloppuvapaa. Ei siis voi valittaa! :) 
Mutta kyllä on sitten ohjelmaakin tiedossa, kavereita pitäis nähdä ihan urakalla. En nimittäin aio yksin nyhjöttää kotona kun Anssi lähtee helsinkiin töihin. 

Kyllä tää kesäaika sitten on kiireistä ihmisolennolle. Eilen höyrypäissäni ja unihuurussa menin sitten tilaamaan jälleen internetin ihmeellisestä maailmasta kaikenlaista. Lompakko ja kolme leffaa odottaa noutajaansa. Toivonmukaan tulee pian. Ois nimittäin kiva katsella vaihteeks leffoja, kun en oo pitkään aikaan jaksanut paneutua juuri mihinkään elokuvaan. Mistä lienee johtuu? Yhdessä vaiheessa en jaksanut lukea kirjoja yhtään, mutta nyt on taas inspiraatio siihenkin löytynyt. 

Tuon vihreän mailin oon nähnyt, mutta miusta se on niin hyvä että voisin katsoa moneen otteeseen uudelleenkin. Saas nähdä onko nää muut leffat sitten katsomisen arvoisia.. :)

.. Ja dieettikin edelleen jatkuu, tosin oon ollut ehkä hieman hövelimmällä päällä. Kävin taannoin iskällä ja olihan miun pakko riisipiirakkaa syödä pari palaa. Oli muuten hyvää. Mutta makealakko on pitänyt hyvin. En oo syönyt makeaa, vaikka on miulla kotona sellainen 86% tummasuklaa levy ja jos oikein himottaa niin otan yhden tai kaksi palaa sitä niin kyllä suurin makeanhimo katoaa! :) 

Viikonloppuna kutsuu Kotka! Meillä on äidin kanssa ollut tapana aina kesäinen käydä jossain Suomen kaupungissa- tällä kertaa eksymme Kotkaan. Lähdetään lauantaina aikaisin liikenteeseen ja ollaan yks yö hotellissa. Mukavaa ajanvietettä ja tuleepahan oma kotimaa tutuksi siinä samalla. 

Täytynee kertoilla kuulumisia sitten paremmin kun oon vapaapäiviä vietellyt ja touhuillut kaikenlaista. Ajattelin mennä tiistaina ronklimaan kirpputorit läpi. En oo aikoihin nimittäin käynyt kirpputoreilla, saas nähdä tekeekö sieltä mitään löytöjä. Miulla on näköjään taas sellanen materialistivaihde päällä. apua. Täytyy hillitä itseään, ettei tarvitse taas loppukuusta syödä pelkkää multaa.

Rakkaus.

Välillä tulee sellaisia hetkiä, kun on pakko kirjoittaa omia ajatuksiaan joko tietokoneelle tai paperille. Kun olin ns. "teini", kirjoittelin paljonkin juttuja vihkoihin. Useimmiten niissä oli sellainen angstimainen tunnelma, ehkä johtui siitä että mieliala pyöri edestakaisin hyvän ja pahan välillä. Joskus kaikki vitutti niin paljon, että koko maapallo räjähti miun oman pään ympärillä. Joskus taas oli päiviä kun nauratti ja olin niin onnellinen, sanoinkuvaamaton fiilis. 
Silloin sitä ajatteli asioita tosi naiivisti.

Odottelin kuten kaikissa saduissa konsanaan, että joku ihana uljas prinssi tulee valkoisella ratsullaan hakemaan minut ruusu kädessä. Kaikki romanttiset laulut olivat ylitsepääsemättömän ihania, niitä oli kuunneltava ja herkisteltävä iltayön viimeisinä tunteina. 
Täytyi nähdä päänvaivaa omasta ulkonäöstään, jokainen naamaan kasautunut finni täytyi saada pois heti, jotta kukaan jätkä ei nää sitä.. muuten voi mahikset mennä sivu suun. 

Vaikka teini-iästä ei toisaalta niin pitkä aika vielä olekaan niin tuntuu että se kuitenkin on jollain tasolla kadonnut miusta. Ajattelutapa on muuttunut- tottakai, pakkohan sen on muuttua.. Aika vaan kuluu niin nopeasti, että yhtäkkiä sitä vaan huomaa elävänsä toisenlaisessa todellisuudessa kuin ennen. 

.. Ehkä kirjoittelen liian syvällisesti kaikesta, mutta se tunne kun ensimmäistä kertaa rakastuu johonkuhun, kun et voi miettiä ketään muuta kun sitä yhtä ihmistä ja kaikki mitä juttelet kavereille tuntuu liittyvän vähänväliä siihen ihanaan kundiin. Se fiilis on ihana. Voisin jopa tuntea sen fiiliksen vielä kun oikein ajattelen.

Ihastuminen tekee hulluksi, rakkaus vielä hullummaksi. Olen joskus ollut tosi typerä, jopa vainoharhainen ja kyttääjä, kun olin oikein kovin ihastunut. Kun tarkemmin ajattelee niin onneksi ihastumiseni jäi vain ihastumisen asteelle, tuhlasin liikaa aikaa ihmiseen joka oikeastaan olikin täys kyrpä- jos voi niin sanoa.. kaipa niin voi sanoa, koska sitä mieltä olen.

Nykyään telkkarissa näytetään kahdenlaisia rakkaustarinoita. Ensimmäinen on se, jossa aina kaksi toisiinsa rakastunutta henkilöä päätyvät yhteen ja elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Toinen tarina on traagisempi: kaksi rakastavaista yrittävät olla yhdessä, mutta jokin asia vie heidät kauemmas toisistaan ja suhde ajautuu karille. (mm. pettäminen, kuoleminen yms..). Ja yleensä tämä toinen näistä vaihtoehdoista tapahtuu kaikenlisäksi vielä tosi traagisesti. Kuten voimme todeta romeossa ja juliassa, toinen on titanic.. tosin titanic oli tapaturma, mutta sekin oli erityisen traaginen päätös rakkauden orastavaan alkuun.

Tää blogimerkintä oli tosi tunneherkkä pläjäys, mutta joskus täytyy kirjoittaa vakavasti jotta voi olla taas hauska.

Maija Vilkkumaan- hiuksissa hiekkaa biisi kertoo paljon siitä millaista musiikkia kuuntelin teininä, itkin ja kuuntelin. Odottelin miun prinssiä.

Mietekuvien kollaasi :)

En oo taas pitkiin aikoihin kirjoitellut vaikka olisi ollut niin paljon aiheitakin! Miun kännykkä ei nyt millään suostu siirtämään kuvia tietokoneelle, joten miun hienot kesäkuvat on nyt jääneet laittamatta ja siitä syystä myös blogin kirjoittaminen on jäänyt. Onneksi nyt keksin että "haaa, voinhan tenhä mietelausekollaasin", oon nähnyt niitä tekevän muutkin joten matkin nyt muita sen sijaan että selittäisin sontaa ilman kuvia, haha! Oon katsos ovela.

ps. Ilman leipää oon ollut keskiviikkona tasan kaksi viikkoa. hui, tänään varsinkin tullut mahdottomia mielitekoja ihan kaikkeen. Mutta olen selvinnyt ja pysynyt dieettilinjalla. Hyvä minä!

Vitun munat.

Heitän kohta tän keitetyn kananmunan seinään! Hyi, minuu ällöttää. Miun ruokavalio on muuttunut suppeaksi, kyllä leivät ovat jääneet taka-alalle joten olen muuttanut ruokavaliotani niin että syön nykyisin paljon kananmunia- voi kyllä! se pitää hyvin nälkää, juuri siksi. Ennen miuta ei millään tavoin haitannut, että en saa syödä leipää, patonkeja, riisipiirakoita, riisikakkuja, VALKOSIPULIPATONKEJA enkä muitakaan tämmösiä ihania herkkuja,... Mutta tänään......

Tein jumppaliikkeet, jotka olisi pitänyt ns. tehdä illalla mutta päätin että teen jo ne aamulla niin ei tarvitse hikoilla kun kaveri tulee käymään. Siinähän kävi niin että jumppatuokion jälkeen miuta alkoi huimaamaan.. epäilin vahvasti sitä että en ole juonut tarpeeksi.. voi olla sekin, mutta nälkä edelleen myös hiipi vatsaani. Otin siis munan. Tämän vitun munan, joka killuu edelleenkin puoliksi syötynä pöydällä. Ei maistuisi. Tää on kuitenkin vasta ensimmäinen viikko kun yritän tosissani katsoa mitä syön ja munat tulee yli hilseen jo nyt. Onneksi tänään sentään mennään käymään virranniemessä jossa saan syödä tatteja, nam. Se lohduttaa jonkun verran kuitenkin tätä katastrofiruokailuani.

Mutta kyllä miun täytyy nyt kiinnittää huomiota tähän veden juomiseen, huomasin että jumppaaminen ja hikoilu on ihan turhaa jos ei juo. Sitä ei ihmiskeho kestä jos ei juo tarpeeksi.. eli tässä yritän nytkin juoda vettä antaumuksella. Tosin olen ylpeä itsestäni siinä mielessä että vatsalihakset- se 15 kipaletta sujui paljon paremmin nyt kuin eilen, jeee! :)
.. ja kyllä kestin tänäänkin minuutin istualtaan seinää vasten. Saan siis hymyillä :)

Itsekuri, missä olet?

Vittu. Se on sana joka tulee tämän päivän jälkeen ensimmäisenä mieleen. 

Suku on pahin, sekin on tullut todettua - vaikka kaikella rakkaudella tämä ihana sukuni sen tekeekin, vai kuinka oli sanottu?

En tiedä mitä ajatella, koko tämän 22-vuoden taipaleen aikana olen tullut huomaamaan sen että meikäläinen ei todellakaan ole mikään kruunun prinsessa- kukkaseppelein varustettuna, saatika malliaineista ellei kyseessä ole XXXXXXXL- mallikisat, silloin voisin pärjätä jos oikein kovin irvistän? 

Rakas kummini oli tänään mennyt varta vasten juttelemaan äidilleni siitä kuinka lihava meikäläinen on, kyllä tiedostan sen itsekin ilman että kummini sen tulee solakalle äidilleni huomauttamaan. Hän on kovin huolissaan siitä missä kunnossa meikäläinen on. Rakas kummini itse painaa varmaan 48kg, hän on katsos hoikkaa sukua, tissejäkään ei näy missään, langanlaihuus on hieno asia! 

Ei vaan, pitäisihän se laihduttaa.. meikäläinen tähän ikään mennessä on vaan huomannut että mikään ei tunnu auttavan ja sit jos auttaa ja pari kiloa häviää pois niin kohta huomaat rehkiväsi kuntosalilaitteilla miljoona kilometriä ja kun vaa'alle astuminen on edessä niin vaaka näyttää samaa lukemaa TAI JOPA ENEMMÄN. Se turhauttaa ja paljon. Motivaatiota tarvitsen kovasti, mutta kuka sitä miulle antais? haluaisin oikeasti olla hoikempi, nätimpi, kauniimpi. Mutta miten? Olen nyt yrittänyt ajatella että en syö mitään makeaa pitkään aikaan enkä viljoja ym. iso dieetti ja liikuntaa, mutta mistä tiedän että auttaako tämä oikeasti? kokeilemalla ehkä vaan mut silti... 

Yksi suuri kysymys myös tässä on se, että riittääkö miulla itsekuria tällaiseen hommaan..Kyllä ne muiden sanomiset vaan vaikuttaa siihen millaisena itseäsi pidät. Kun tänään kuulin siitä että nää yhet oli pitäny raporttia siitä millainen läskikasa meikäläinen on niin tuntui että itsetunto katosi kokonaan, se jopa hävisi hetkellisesti. Vitutti niin paljon, itkin itseäni ja läskejäni. Olen megajättiläinen joka vaan lyllertää eteenpäin kuin kuollut lahna. Anteeksi vaan tästä säälikirjoituksesta, mutta tältä miusta tällä hetkellä tuntuu. 

Kyllä miun kummi asiaakin puhui, ei siinä mitään.. mutta jotenkin inhottaa että sukulaisetkin ovat vatvoneet sitä kuinka "isoksi" meikäläinen on päässyt kasvamaan.

Nice. Jos joku näkee miut vahingossa yrittämässä jotain liikunnan tapaista tai syön normaalista poikkeavaa ruokaa, kuten porkkanaa suklaan sijasta niin älkää naurako.. yritän vaan olla nätimpi ens vuonna, vaikka onnistumisprosentti siihen saattaa olla 0%, hyvällä tuurilla 5%.

"Aika kuluu kuin siivillä" ..

Näin on taas päässyt käymään valitettavasti. Miulla on pitkään ollut "himotus" kirjoittaa tänne jotakin, mutta näihin miun asioihin liittyy niin paljon kuvia joita oon napsinut ja joita en ole saanut koneelle niin kirjoitukset ovat siis jäänyt... Enkä siis ole vieläkään saanut kuvia koneelle, mutta ajattelin että nyt on vaan pakko kirjoitella viimeaikaisia kuulumisia ja lisäillä kuvia sitten myöhemmin.

Kaikkea on tapahtunut viimeisen viikonkin aikana. Rantsulla käytiin pyörähtämässä kaverin Lauran kanssa taannoin ja meitä häiriköi sellainen ihme hihhuli, kuvailisin asiaa samalla tavoin kun olen facebookkiinkin kirjoitellut, elikäs: 

Ihana rantaelämämme muuttui ällötyksen multihuipentumaksi ! Istuin rauhassa rannalla, kun Laura päätti lähteä puskapissille kun hätä oli niin suuri. Sillä välin ohi ajoi n. 30-vuotias mies joka pysähtyi Lauran kohdalla ja hyppäsi pyörän selästä pois. Laura tuli takaisin pyyhkeen päälle istumaan ja mies seurasi perässä meidän luokse. Hää päätti vetää housut kinttuihin ja alkoi runkkaamaan, kyseli siinä samassa "maistuisko seksi?" Laura sanoi että "ei" ja sitten mies jatkoi "mites, tarvitsetteko kaveria?" ja runkkaaminen jatkui edelleen.. siinä vaiheessa miulla paloi käpy ja sanoin äijälle "painu vittuun nyt siitä.." sitten äijä kalppi pois... Sammonlahti, mielenkiintoinen asuinpaikka. huhuh.

.. Että sellaista. Myöskin kävin kummini/serkkuni luona piipahtamassa. Kallioilla istuskeltiin ja juotiin punaviiniä- kävin jopa uimassakin. Siitäkin reissusta miulla on muutama kuva tallessa, laitan vaikka seuraavaan päivitykseen oikein kunnon kuvakollaasin niin päivien tapahtumat fiilistelyineen tarttuu paremmin mieleen. (lähinnä miun mieleen kun tylsänä päivänä lueskelen omia tekstejäni, höhö)

.. ja rakas ystäväni Jenni tuli meille pohtimaan miun tulevaa tatuointia ja kyllä- saimme sen vihdoin valmiiksi. Miusta se on aika ihana, mutta vaikka tämä julmaa onkin niin en aio näyttää "taideteostani" vielä kellekään. Luomus tulee esiin myöhemmin.
Siitä hyvästä Jenni pupelsi tyytyväisenä meidän tortilloja... joista muuten voin laittaa kuvan;)

namnam. Tän kuvan pystyin laittamaan siitä syystä että kuva sattui olemaan facebookissa jo valmiina. Edustavaa eikö? ja erittäin herkullista :D

ps. yövuorossa repeilen näille siilijutuille, aika ihana toi viiksi-siili ;)