Why me?

Surprise! Ei sinänsä yllätä että olen jälleen kerran yövuorossa kun kyse on eräästä nimeltä mainitsemattomasta ihmisestä. Jälleen kerran painan kuin pieni eläin täällä, iltavuoron lisäksi yövuoron.. TOTTAKAI. miksi oon aina niin kiltti ja suostun tälläseen. 

Miun pitäis pikkuhiljaa oppia miten täällä työelämässä osataan sanoa EI. mutta toisaalta, ehkä pieni pelko hiipii pieneen olemattomaan sieluuni siitä että työt loppuvat koska olen sijainen ja siksi suostun näihin kaikkiin mahdollisiin/mahdottomiinkin työkavereiden tuottamiin tempauksiin. "Good for you, toivottavasti kuume menee ohi äkillisesti, yhtä äkillisesti kuin se tulikin".

Tuo kuvakin ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta, tällä kertaa miuta ei toki vituta tai ota kupoliin niin hurjasti kuin silloin viime kerralla, silloinkin angstasin tänne aiheesta. Muistaakseni silloin miulla oli jonkinlainen työputki menossa or something like that. Nyt sentään tää tapahtu miun työvuoroputken alkuvaiheessa, joten mahdollisesti saan joskus jopa vapaapäivänkin tästä tai sitten tää korvataan miulle rahana.

Aion jokatapauksessa ottaa tän yövuoron aika relax, en ota paineita ynnämuuta vastaavaa. 

Mutta mukavimpiin aiheisiin; 

Perjantaina oon menossa erään työkaverin luokse viettämään iltaa Anssin kanssa. Ihan mukavaa, saunomista ja syömistä.. toki myös ehkä hieman juomista. Ajattelin jopa olla aika hurja ja ottaa lämmikepullon töihin mukaan perjantaina niin voin samantien iltavuoron jälkeen aloittaa naukkailun, koska olenhan muuten jäljessä. höhö. "Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla. Antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meidän olla".. sopisko tähän tuo laulu ? :D 

Tosin lauantaina täytyy jotenkin olla skarppina, meen äitin avuks leipomaan kaikennäköstä ja valmistelemaan meille joulua :) Tervetuloa Aatto. Hihii. Aion muuten olla aikamoinen tonttu toljanteri aattoaamuna kun oon töissä;) meikä punaisissa hepeneissä ja ihan fiiliksissä!;D

Totuuksia, höhö. olipa mukavaa ajanvietettä.

Sain äärimmäisen loistavan idean tässä yövuoron aikana kun selailin erilaisia blogeja! Ajattelin tässä aikani kuluksi ja omaksi ilokseni kirjoitella itsestäni vähän totuuksia tänne, hahaa siitäs saitte, eli voisinpa kirjoitella itsestäni vaikka kymmenen faktaa itsestäni vaikka edes itsetutkiskelun merkeissä ;D

Tästä se lähtee:

1. Miun suuri intohimo on suklaa! Rakastin sitä jo pienenä, aina jos piti jotain karkkia ynnämuuta hommata niin aina melkein tuli hommattua suklaata. Hedelmäkarkit on ihan jees, mutta suklaa vie aina voiton.

2. Joulu on maailman ihanin juhla. Tiedän, monet sanovat sitä materialistiseksi juhlaksi ja sen takia hyvin monia vituttaa koko joulunaika, Koska jos nyt muistellaan ihan perinteisesti niin sehän on Jeesuksen syntymäjuhla ja sen monet unohtavat tämän kaiken krääsän keskellä. Mutta, en sinänsä ajattele joulua pelkästään materialistisessä mielessä. Silloin tulee oltua perheen ja läheisten kanssa, tulee rauhoituttua ja silloin antamisen ilo on paras ilo! Mutta kaikki ne kynttilät, jouluvalot, joulumusiikki, iloinen fiilis, glögi (terästetty vielä parempaa;), joululahjojen paketointi, kuusen koristelu ja sen tuoksu, pipareiden paisto ja kaikki herkut. nams. tuliko liikaa kerrottua kuinka paljon tykkään joulusta, eh? :)

3. DVD-Boxit. Oon jotenkin koukussa. Miulla täytyy aina olla joku sarja mitä seuraan kotona taukoamatta. Televisio on jotenkin miun henkireikä? voiko niin edes sanoa :D no mutta anyway, se on asia jonka luona mie rauhoitun ja saan kaikki työasiat ja stressin pois mielestä. Se on ehkä myöskin muodostunut jokseenkin tavaksi.

4. Miulla on jonkinlainen tarve ilmeisesti keräillä asioita. Miun huusholli näyttää yleensä aika räjähdysmäiseltä, koska miulla on niin paljon tavaroita enkä oo niin sisustuksellinen ihminen että tietäisin mihin kaikkialle tungen ne kamat. Ehkä hieman sairasta, mutta oon vielä aika terveen kirjoilla sillä oon nähnyt tv:ssä siinä yhdessä ohjelmassa niitä kämppiä missä niillä on TOOOODELLA paljon tavaraa, että siellä ei pysty edes liikkumaan. Meillä pystyy liikkumaan! :D

5. Hämähäkit. yäk. Ne on ällöttäviä ja ne pelottaa miuta. Saan kiljumiskohtauksen joka kerta kun sellainen hiihtelee miun lähelle.

6. On kuitenkin tietynlaisia ohjelmia joita en vaan kestä; Emmerdale kuuluu niihin ehdottomasti. Se tunnusmusiikkikin alkaa pistämään hermot kireelle. Tosi rasittava sarja. Ei ummarra.

7. Miun suuri pahe on kynsien pureskelu. Se on kamalaa, tiedän. Mutta teen sitä välillä ihan vaistomaisesti huomaamatta. Yritän silti aina välillä peitellä kynsiäni lakalla, tosin pidän muutenkin kynsilakkojen käytöstä mutta tietysti kynnet olis mukavamman näköiset jos niitä ei olis järsitty jatkuvasti... mutta puolustautumisen sanana voin sanoa että miun työssä ei muutenkaan saa olla kovin pitkät kynnet, että ehkä pidän kynsistäni vain huolta... eh :D

8. Kahvi. Se suuri nautinto aamuisin, päivällä, iltapäivällä, illalla. Ihan mihin aikaan vaan. Se on aina niin hyvää ja ei muuten vie yöunia, on tullut todettua että miuhun ei tee minkäänlaista vaikutusta.

9. Lapsena en ajatellut että rakastaisin joskus koiria niin paljon kuin nyt, ehkä en edes tajunnut sitä koska äiti ei hommannut koiraa miulle vaikka kuinka kinusin. Nyt kun meillä on Taru niin miun ajatukset pyörii aikalailla Tarun ympärillä. Ulkonakin kun näkee koiran, niin ensimmäiseksi "oii, ihana". Jopa äiti on nauranut miulle että nään ensimmäiseksi koirat, enkä lapsiin kiinnitä minkäänlaista huomiota :D (koirat on aina ensisijaiset, ainakin vielä)

10. Viimeinen höpötys: Stressaan hirveästi asioista. Kaikki ei välttämättä edes tajua sitä, mutta oon ihan älytön stressaaja/jännittäjä. Saatan panikoida jotain asiaa vaikka kuinka kauan ymmärtämättä että asiassa ei edes olis mitään panikoitavaa.
 

tuiki tuiki tähtönen...

...iltaisin sua katselen! Juu, töissä ollaan jälleen valvoskelemassa mummujen unta. On tää vaan niin ihanaa aikaa- Joulu.Kävin alakerrassa katselemassa meininkiä niin huomasin että sielläpä oltiin pistetty jo kuusi pystyyn. Olin ihan haltioissani, kauniit valot säihkyivät pimeässä kerroksessa ja kuusentuoksi, se vaan on niin ihana! Tarkoitan siis alakerralla meidän talon alimpaa osastoa, jota myös valvon öisin. Täällä meidän kerroksessa ei vielä ole edes KUUSTA! hitsiläinen. Oon yrittänyt udella työtovereilta että milloinkas meille tulee joulukuusi niin kukaan ei ole tietoinen siitä. Tulispa se jo! :) 

Itsehän saan viettää jouluaattoaamun täällä näiden mummukoiden ja paapparaisten seurana. Vähän toisenlainen aatto siis tulossa mitä viimme vuonna, ihan hyvä vaan.. Sillä viime vuonna jouduin tulemaan yövuoroon jouluaattona sekä uutena vuotena. Toisaalta oli ihan mukavaa että sai viettää päivän kotona ja tehdä ne normaalit rutiinit aattoaamuna kuten aina olen tottunut tekemään, mutta loppupeleissä sitä kokoajan odotti sinne töihin menoa ja kun lisäksi se oli miun ensimmäinen yövuoro koko talossa vuosi sitten niin hiukkasen jännitti. Nyt onneksi aattona on aamuvuoro ja joulupäivänä miulla on kunnia tulla iltavuoroon, ihanaa!

Joululahjatkin on jo ostettuna onneksi, niitä vain pitäisi alkaa paketoimaan pikkuhiljaa. Ainut ongelmallinen juttu tässä on se, että miun tili alkaa näyttää pikkuhiljaa miinusta. Tosiaan kun miulla meni vuositulot yli niin nyt niitä verotetaan sitten 34% miun tilistä tammikuun loppuun saakka, pikkasen nyppii. Kyllä muuten rahat riittäis ihan ok, mutta nyt menee vielä 15 pvä lisää rahaa tililtä sen takia, koska ne vähentää miun lainaa, kyllä vain ..opintolainakin on vielä maksamatta. Jippiaijjee.

No eiköhän tästä selvitä.. Onneksi sentään kaikki muut on hommattuna.. Se vaan on niin että silloin kun on vähän rahaa niin kaikki maailman laskut erääntyy juuri siinä samaisessa kuussa. Täytyy kuitenkin yrittää nauttia tästä joulunajasta. 

Sunnuntaina olis tarkoitus tehdä äipän kanssa pipareita meidän oiiiikein vanhalla reseptillä, se on tosiaan iänikuisen vanha.. mutta erityisen hyvä resepti, pipareista tulee ihanan pehmeitä :) Sunnuntaina olis myös tarkoitus lähteä laulamaan kauneimpia joululauluja, nää on näitä perinteitä joita pitää vaalia joka vuosi. 

Maanantaina onkin sitten luvassa kummitytön synttäreille meno ja ..... HAMMASLÄÄKÄRI! Hyi.. miuta ällöttää jo valmiiksi, nimittäin miulta poistetaan viisaudenhammas! :( toivottavasti siitä ei tuu kauheeta riesaa sen jälkeen. Oon nimittäin niin paljon kuullut kauhutarinoita niiden poistosta että ihan hirvittää!

(ehkä kestän sen... tai sitten tulee paniikki... well see) :D

Lappi, pikkujoulut, loma ja jouluisia tunnelmia !

Voisin vaihteeksi taas päivittää näitä miun juttuja tänne. On pitänyt kirjoittaa pitkän aikaa asioita mutta aina vaan unohtuu/ei jaksa.
Eli siis vietimme melkein viikon Lapin kauniissa maisemissa. Siellä oli ihanaa, sai vaan nauttia.. Ei tarvinnut miettiä juuri mitään ja se pelkkä oleminen tuntui ihanalta. Pikkuinen pakkanenhan siellä oli ja sainkin otettua erään päivän kauniista maisemasta kuvan, jonka nyt liitän tähän...

Meidän lomailu koostui lähinnä kirjan lukemisesta, leffojen katselusta. Tuli mm katsottua; Ensimmäinen bond leffa, addams family 1-2 sekä sunmuuta hömppää. Sitten pyöräilin kuntopyörällä, saunottiin, käytiin morjestamassa joitakin tuttuja ym:) ihan ikävä tulee tuonne kun noita kuvia katselee.

Siinä on kuva kuntopyörästä jolla poljin, on muuten älyttömän hyvä. Ei ihme että tolla meidän kuntopyörällä ei tuu poljettua, koska se on ihan leikkikalu verrattuna tohon vehkeeseen. Rakastuin ihan täysin.

Olihan miun pakko kokeilla tollasta kunnon lapin miehen karvalakkia! ihan hiton siistin näkönen, pitäiskö ostaa itellekin tollanen ?! :D on muuten varmasti lämmin!

Tässä taas olemme tulleet juuri Lapista ja tietysti sitä oltiin heti jouluisissa tunnelmissa. Kummi järjesti ihanat pikkujoulut joten pitihän miun ikuistaa jouluinen fiilis kännykälläkin. Fiilis vielä tuossa kohtaa katossa. Tosin myöhemmin huonoksi onneksi kävi niin että glögi teki tehtävänsä ja sai aikaan miun pääkopalle melkoisen säryn, mutta siitä selvittiin! Saunoimme, söimme, kuuntelimme joulumusaa ja nautimme elämästä!:)

Mein Taru päätti olla tänään niinkin avulias lahjojen paketoija että tuli ihan makoilemaan lahjapaperien päälle ja nuuhki kaikki mahdolliset paketit mitä olin lattialle plärännyt, hää tuijotti pää kallellaan että mitä tässä nyt touhuillaan. Aivan mahtava ja hölmö eläin. Mein rakkaus :)

Tässä nyt pikaisesti kuulumisia viimeajoilta. Tätähän tää on tällä hetkellä: joulun odottelua. Tänään ostelin suurinpiirtein kaikki lahjat ja vähän juttuja itsellenikin. Keraamiset jouluaiheiset kupit pöydälle ja tietysti hourahdin ostamaan myös salatut elämät dvd:n, mitähän siitä tulee kun pääsen sen lumoihin. Jää nähtäväksi :)

IIIIIKS, miten ihanaa !

Ihanat fiilikset ! 5h ja risat päälle siihen että meikä pääsee lomalle! On kyllä niin paljon tekemistä ennen kun lähdetään lauantaina lappiin että huhhuh. Ei paljoa ehdi nukkumaan. Miulla ois tarkoituksena (tänään).. siis kun olen saanut riivittyä itseni ylös sängystä kauneusuniltani niin:

- Siivota, eli toisinsanoen tiskata ja laittaa vähän paikkoja kuntoon kotona, jotta sitten takaisin tullessa on mukava tulla puhtaaseen kotiin ilman että tarvitsisi vittuuntua heti ensimmäiseksi siitä että kämppä on karsea läävä, jossa ennemmin torakat viihtyvät kuin ihmiset.

- Pakata. tietenkin. Olen kyllä tuossa tänä iltana jo vähän sitä tehnytkin. Aloittelin valmiiksi, jotta sekin sujuu muitta mutkitta kun alan sitä tekemään. Eli laittelin jo valmiiksi kamoja joita aion ottaa mukaan.

- Pitäisi poiketa äidin luona vielä kaiken sekamelskan päälle, koska siellä pitäisi roijata makuuhuoneen kamoja takaisin paikalleen rempan jäljiltä...

- Koiran lenkittämisprosessi iltasella, siihen tosin aion ottaa aikaa koska lenkkeily on nykyisin erityisen mukavaa puuhaa. nimimerkillä. puhuu ihminen, joka yleensä inhoaa liikuntaa yli kaiken! Tai no "yli kaiken", voi olla ehkä vähän liian yliampuva ilmaisu, mutta kuitenkin.. liikkuminen miulle on ollut aina vähän niin ja näin. Mutta nyt kun kerta olen asiasta innostunut niin aion käyttää tilaisuuden hyödyksi. 

Hommaa siis riittää, mutta eipä se mitään... Pääsenpähän kaiken tämän jälkeen luonnon kauniisiin maisemiin, saunaan, kirjojen lukemisen pariin, rauhoittumiseen, ehkä muutaman alkoholipitoisen juoman ottamiseen, pikkujouluihin ym ym ym... ! love it. 

ps. Olen muuten huomannut että miun viimeisimmät blogikirjoitukset on olleet paljon iloisempia kuin nuo aikaisemmat postaukset. Iloisin mielin siis eteenpäin, ehkäpä tää loman odotus ja läheneminen on saanut työmotivaationkin nousemaan ja näinollen saanut miut pirteämmäksi :)

Pientä koiruutta ja kuntoilua :)

Tänään oon ollut jokseenkin reipas! Olin aamuvuorossa töissä ja jaksoin jopa työvuoron aikana olla koulutuksessakin (vaikka olin ylitöissä sen vuoksi), joka kuitenkin oli erityisen mielenkiintoinen. Sen jälkeen innokkaasti käpsyttelin kotiin ja rupesin paistamaan torttuja, tosin tällä kertaa tein ne omenakanelimarmeladilla, ei tosin tullut yhtä hyviä kuin ne normaalit tutut joulutortut, mutta maistui silti.

Sitten iltapäivän reippaus vähän taantui, koska kävin pienoisilla päiväunilla jonka takia varmaan olen vieläkin hereillä. Ei ehkä olisi kannattanut ? No mutta tulipahan tehtyä. 

Sitten katsoin muutaman kotimaisen sarjan, jonka olen aina tottunut katsomaan arkipäivisin. 


Sen jälkeen lähdin karvaisen otuksen kanssa 4,5 km lenkille. Jotenkin lenkkeily maistuu paljon paremmin nykyisin tuon koiran kanssa, koska hää jopa osaa jokseenkin kävellä nätisti eikä enää temppuile samalla lailla kuin ennen. 
Tottakai vieläkin on opittavaa ja aina Taru ei jaksa pysyä paikoillaan kun toisia koiria tulee vastaan, mutta kyllä se siitä. Kaikki opitaan ajallaan. Mutta siitä olen aikas ylpeä että tuo hurttimus ei enää vedä kävellessä juurikaan. On hirmuisen leppoisaa taplata eteenpäin kun toinen on niin kiltisti :) 







Nämä kuvat on otettu joskus kesäkuussa, mutta laittelen tänne blogiin myöhemmin vähän tuoreempiakin otoksia. Näissä kuvissa olimme käyttämässä Tarua tässä läheisellä yliopiston parkkialueella juoksemassa. Kuten tuosta toisesta kuvastakin huomaa niin menoa riittää... 

Ollaan tosiaan lähdössä sinne pohjoiseen lauantaina (miljoonas hehkutus kyseisestä aiheesta !! : ))) whii.), joten yritän siis siellä ottaa mahdollisimman paljon kuvia Tarusta. Oon jotenkin huomannut, että hää tykkää erityisesti lumesta. Viime talvi meni jotenkin siihen että hää ei varmaan ymmärtänyt oikein että mikä se kylmä, märkä systeemi siinä maassa on. Ainut mistä Taru viime vuonna talvella tykkäs oli paskantaa kaikista suurimman lumivallin päälle, jotta ne kikkareet nätisti sinkoili ympäriinsä alas sieltä ja että varmasti kaikki näkee että hän on tarpeillaan. Mukavaa.

Tuollaisesta pienestä nyytistä on kasvanut jo noin iso, voi että. Tuo viimeinen kuva on niistä ensimmäisistä illoista kun Taru oli meillä ja kuvassa näkyvää sänkyä ei enää ole, tää hurttimus päätti hajottaa tuon ja toisenkin myöhemmin ostetun sängyn pirstaleiks. Mukava karvainen otus, kannattaa ottaa! :D Ei mutta tosissaan, on tuo karvakasa tuonut iloa meidän yhteiseloon, se on meidän vauva :)

Hipheihurrei, pian se tapahtuu !

...Nimittäin Loma.
Voiko ihminen olla enempää onnellisempi :) Kaipaan todellakin lomaa. Edellisestä lomasta on kulunut jonninverran aikaa, sillä se oli silloin heinäkuun ensimmäisellä viikolla. 

Nyt aion todellakin nauttia tästä lomasta, samallatavoin kuin edellisestäkin. Lähdetään siis Lappiin, kuten aikaisemmissa kirjoituksissani kerroinkin. Siellä on rauhallista, tulee siis ihan se tunne *relax- take it easy* 

Ja parhainta olis jos vielä samalla reissulla päästäis maistelemaan kauppurin herkkuja, se vaan on vähän auki että onnistuuko moinen idea, sillä kyseinen paikka ei ole vielä auki remontin takia... mutta, mikään ei voi pilata miun lomafiilistä siltikään. 

Loma kun lähenee loppuaan niin onkin jo Joulukuu! Meikäläisen lempparikuukausi siinä mielessä että rakastan joulunaikaa. Täytyisi siis kehitellä jonkinlaisia lahjoja ynnämuuta mukavaa. 

Viime joulun tienoilla ostimmekin kotiin jouluvaloja, jos pistäis vaikka parvekkeelle valot säihkymään, toiset valot voidaankin pistää pöytäkuuseen. Miun ihana rakas isäni lupas hommata meille pikkuruisen kuusen heidän mökiltään ja hää lupas vielä tehdä siihen oikean joulukuusen jalankin, ni myö saadaan ainakin jonkinlainen joulufiilinki kotiin. Sit vois ostaa joulutabletit pöydälle? jotain muuta joulutavaraa.. hmmh.. ja ja ja..

Joulu <3 hihii. tykkään todella.

"Rentoutumista, lomailua, pikkujoulujen aikaa.." :)

Joulu on taas, joulu on taas.. kattila täynnä puuroo! Hihi:) Oon kyllä niin jouluihminen kun voi vaan olla. Marraskuun viides päivä ja mietin jo joulua.. kolkuttaahan se jo ovella, meidän töissäkin on yli joulun jo laitettu työtoivomuksia..

Aion tosiaan ottaa nykyisin rennommin, ehkä tälläinen rennompi fiilis alkaa nousta esiin jopa senkin asian takia, koska miulla alkaa PIAN LOMA! ;D no pian ja pian... 27 pvä on miun virallinen lomapäivä, mutta.. enköhän aloita lomafiiliksen jo 24 pvä.. kuten sanottu, toivoin sitä edeltävän viikonlopun vapaaksi+ maanantaipäivän. 

Ja Meidän poppoo lähtee Ivaloon! Haluan irtioton arjesta ja huomasin jo kesälomalla että parhaiten se onnistui kaukana tästä kaupungista, pienessä tuppukylässä jossa ei tarvitse ajatella mitään saatika tehdä juuri mitään. Ihanaa <3 

.. Lapin luonto luo outoa taikaa... tiitididiididiii...

Jospa sillä reissulla pääsis käymään samalla Oulun kauppurissa, viimeeksi ihastuin niin siihen paikkaan:)

.. Ja koska olen päässyt kirjojen makuun sisälle, niin aion ottaa haasteeksi ehkä loman ajaksi parinkin kirjan lukemisen....;)






Ja sitten ois niitä pikkujouluja.. Ilmeisesti täytynee osallistua miun kummin järjestämiin pikkujouluihin joulukuun alussa, mukavaa poiketa juhliin, jotka joku muu järjestää.. rentouttavaa. Pitänee katsella joulukuvastoja - ainiin.. Sain yhden ihanan joululehtisen postissa. Oli pakko tilata, siellä on niin ihania jouluruokaohjeita ym. Täytynee lukea lehti vielä loppuun :)

Meidän oli tarkoitus lähteä rakkaan kanssa vielä Tallinnaankin joulukuun puolella, mutta ilmeisesti joudutaan se ajatus perumaan. Rahatilanne ei oikein anna periksi kun joulukin on tulossa ynnämuuta. Mutta kevättä kohden ja silloin myö männää estoniaan vaikka mikä olis :D 

Tällästä siis tällä kertaa, yritän siis pistää naamataulun vähän paremmalle mielelle, sillä luvassa on vaikka mitä mukavaa. Miussa alko hieman olemaan työuupumisen merkkejä, mutta ehkä tämä tästä.. Eihän tää elämä nyt niin vakavaa ole, ainakin sain syyn tietynlaiseen hymyyn kun oma rakas mieheni päätti jälleen yllättää miut heti aamutuimaan:) 

Väsymys = Flippaus!

En enää koskaan tee noin pitkiä putkia kuin tuossa jokin aika sitten. Kahdeksan helvetin päivää samassa talossa töissä, jokainen naama alkaa jossain kohtaa vituttamaan.. Ei oo ihmiselle tarkoitettu tuollaiset putket..
Ensinnäkin olin raatanut niska limassa töitä yövuoron aikaan, jotta kaikki mahdolliset hommat tulisi varmasti tehtyä... yritin niin kovasti, ettei vaan alakerran superhoitajilta tulisi minkäänlaisia valituksia... mutta ilmeisesti ajattelin väärin..

Yksi niistä jumalhoitajista sitten ripitti miuta paristakin asiasta, jotka olis pitänyt tehdä eri tavalla ja lisäksi vielä kehtasi syyllistää siitä että olenko edes mahdollisesti käynyt kyseisen ihmisen huoneessa koko yövuoron aikana. Siinä kohtaa miulla palo jo hihat, länttäsit yökkövihon heidän pöydälleen ja huusin ja itkin että sit meni kaikki päin persettä. Nukkuminen oli siinä kohtaa tosiaan paikallaan... vitutti niin kovin.

Väsymys jatkui myös bileissä, stressasin, siivosin, stressasin ja siivosin niiiiin kovin että olin jo niin puhki siitäkin kun kaiken tämän lisäksi vielä paiskin tosiaan kunnon putken töitä... Miulla flippas. Monien stressiä aiheuttavien pienien asioiden summa koitui miulla suureksi.. Ei kenenkään vika, eikä kenenkään syy se että hermo petti ja fyysinen jaksaminen lopahti siihen paikkaan. Sain paniikkikohtauksen. Itkin, en saanut henkeä... Se on jotain niin hirveää.. ei pysty itse kontroloimaan mitään omassa kehossaan, miuta piti jopa käskeä että tajusin hengittää ja pitää itteäni kasassa. 

Oon saanut tälläsiä kohtauksia ennenkin, mutta se on niin pelottava tunne kun ei osaa tehdä itse mitään tai oikeastaan ei kykene siihen. Eräs pelastava enkeli onneksi sai rauhoitettua miut siinä tilanteessa, mutta silti... Se sai miut ajattelemaan kaikkea sitä mikä on tärkeää, en todellakaan aio enää raataa niska limassa hommia pelkästään sen takia että tää pulju pysyy pystyssä, en jaksa eikä miun tarvitsekaan. 

Tää oli selkee hätähuuto miulle itselle siitä että kuinka tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta. Itkettää ehkä vieläkin ajatus siitä että joskus miulle vielä kävis noin tai pahemminkin. 

Siksi odotan innokkaasti viikonloppua, saan olla rauhassa, tehdä kaikkea sitä mitä jaksan tai haluan... Miun täytyy elää elämääni itseäni varten. En varmasti halua vuoden päästä löytää itseäni mistään psykiatriselta osastolta työuupumuksen takia.

Väsymystä ja halloweenia...

Jos vituttaa niin nyt ainakin. Kirjoitin tosi hienon pätkän siitä että ärsyttää olla töissä 24/7 ja tämä vallan ihana TYÖKONE päätti sitten että eipäs tallennetakaan kirjoitusta jonka olin vaivalla saanut aikaan, jotenka jatkan suoraan seuraavaan aiheeseen eli. HALLOWEEN 2012! TÖTTÖRÖÖ. Ja juhlimme siis tätä juhlaa meillä lauantaina, odotukset ovat sinänsä korkealla koska ollaan satsattu näihin juhliin ihan älyttömästi. On koristuksia, juomia ym ym ym... ;) Joten sitä päivää tässä odotellaan innolla;)


ps. Väsyttää enemmän ku ikinä. huhuh. 6 normaalia listan työpäivää+ 2 työpäivää lisäksi jotta saan perjantain vapaaksi. Oon vissii hullu. Jotenki tuntuu tällä hetkellä siltä. Mutta tosiaan, aion olla miettimättä töitä miun vapaapäivinä. Lupaan. 

raskas työ - vaivoja vaivojen perään...

Nyt ihan vittuillessani laitan tälläset värit tähän blogitekstiin. TYMPII ! 
Ajattelin jo hetken että miun olkapää alkaa olemaan hyvässä kunnossa kun yhdessä vaiheessa sitä ei särkenyt juuri yhtään, mutta kappas... Ennen viime viikonloppua olkapää alkoi taas olemaan siinä kunnossa että pelkkä oleminen koski ja kovaa. 

Nyt ollaan jälleen siinä pisteessä että "mennäkö työterveyteen vai eikö mennä.." Tosin nyt yövuoron aikana oon kyllä alkanut vajota siihen mielipiteeseen että oishan se hyvä mennä lääkärin vastaanotolle, tää työ nimittäin saa tän olkapään tuntumaan vielä pahemmalta

Ärsyttää niin paljon ettei mitään järkeä. Järki sanoo että mene lääkärille, mutta tunnesyistä ajattelen että en voi olla pois töistä, kun sijaisia on niin vaikea saada. PLÄÄH.

... Ja jälleen kerran huomasin että pelkkä potilaiden kääntely vuoteessa saa tän olkapään tuntumaan kivuliaalta, ehkä hakeudun sinne lääkärille. Ehkä pystyn sitten olemaan sen puoli vuotta jälleen työkuntoinen kun menen nyt hakemaan mahdollisesti parempaa lääkitystä ja lepoa, vaikka se tuntuukin ahistavalta siinä mielessä juuri että tänne se oikea henkilöstömäärä on hiton vaikea saada ja täällä riittää kiirettä vaikka ihmisiä olisikin se oikea määrä paikanpäällä.

Mutta toisaalta eipä miusta vissiin mitään apua hirveästi olisikaan jos oon tässä kunnossa tän olkapään kanssa, ehkä joku sijainen saa hoidettua hommat paljon paremmin kun meikä tän hiton olkapään kanssa.

Täytyis vielä 2 puoli tuntia jaksaa tätä yövuoroa ja vielä tulla ensi yövuoroksi töihin, sitten vois olla työterveyden paikka. Pitäydyn päätöksessäni vaikka se tuntuukin ahistavalta :| 

Mutta jos jotain positiivista täytyy hakea niin.... TITTIDIDIDIIIIIIIII -> meikän loma,... SIIS LOMAVIIKKO, alkaa marraskuun 27pvä.. ihan vähän vaan odotan sitä, wehee;) Antaa vähän motivaatiota tähän touhuun. (iloisuus syistä, keltainen väri tämän kohdalle) :D

"Stressiä, stressiä ja vielä lisää stressiä...."

Huaaah... Ajattelin nyt vihdoinkin taas purkaa sydäntäni tänne jollain tapaa. Ahistaa, stressaa, päätä jomottaa, silmiä särkee, ajatukset katkeilee/sekoilee, tuskastuttaa. Tää on nyt vissiin tätä arkea? Jotenkin vaan voimat menee ihan kokonaan työpäivien jälkeen ja varsinkin jos työkaverina on sellainen TOOSI väsyttävä tapaus, jonka juttuja ei jaksa edes kuunnella ja joka pitää sellasta duracell vauhtia päällä kokoajan että itekin pitää olla tukka hulmuten joka paikassa että vaan pysyy perässä. 

Se väsyttää oikeesti ja ne vitunmoiset asukkaiden marinat..... "millo se ruoka tulee?" ... "aina saa odottaa"... "mistä mie pääsen kotiin?"...... ei vaan jaksa! Tuntuu vaan et pää räjähtää, eikä siinä vielä kaikki... kaiken työhässäkän keskellä kotiin tultaessa pitäis jaksaa siivota, pitäis käydä lenkillä että kunto pysyis edes suhteellisen kunnossa ja koira pitäis hoitaa ja lenkitellä....

Tiedän, tuo viimeinen marina oli turhaa.. itse halusin eläimen joka on älyttömän ihana ja jota rakastan yli kaiken, mutta... nyt vaan ahistaa.

Onko tää syksy tehnyt miusta nyt tälläsen valittajan? Siis syksy on sinänsä ihana juttu, pidän syksyn väreistä.. on kaunista ym.. mutta kesä meni niin nopeasti ja koko kesän vaan satoi niin hieman sekin pisti tympimään että koko kesä meni oikeastaan kesää odotellessa. Nyt vaan kylmää talvea kohti... *hrrrr*!

Tosin oon kyllä ihan hyperiloinen siitä että miun työt tosiaankin jatkuu joulukuun loppuun saakka, täytyy olla siitä kiitollinen.. mutta kun sijaisena teet hommia niin turha toivo että lomia heltiäis taas pitkiin aikoihin, heinäkuun alussa oli se yksi viikko mutta siinä ne sitten on ollutkin, työtä työtä ja työtä. 

en tosin jaksa ees marista, ihan ärsyttää kirjottaa tällästä valitusromaania tänne.. mutta oli nyt vaan oman itseni takia pakko... 

Ehkä pienet zetat olis paikallaan, kaipa se on mentävä unille..ZZZzzzZZzzz

ps. Huomenna parempi päivä?

Mökkeilyä ja juhlintaa..

Vihdoinkin! Huomenna, tai no virallisesti jo tänään.. me lähdetään rakkaan kanssa mökkeilemään yhdeksi yöksi, vain me kaksi.

Oon kyllä hirrrmuisen kiitollinen miun rakkaille naapureille siitä että hyö lupasivat ottaa mein karvapallon hoiviin siksi aikaa että myö päästään viettämään laatuaikaa virranniemen mökille. Suunnitelmissa on lämmittää puulämmitteinen sauna, grillailla, oleskella ja vaan olla..

Vaikka meidän vuosipäivän johdoksi myö sinne mökille lähetäänkin niin oikea päivä juhlimiselle on kuitenkin vasta 10.9. Aiotaan kuitenkin juhlistaa sitä jo vähän aikaisemmin, kun työvuorot sattuu niin hyvin:)

ja siitä siirrymmekin toisenlaiseen aiheeseen...

oon kyllä pistämässä elämääni taas niin ranttaliksi kuin olla ja voi.. Huomenna siis mökkeilemään sivistyneesti, meinasin ihan viiniä sinne ottaa mukaan ja muutaman olusen yms..
Mutta lauantaina, päätin sitten extempore että lähen lauantaina juhlimaan..

Olisin tietysti voinut viettää rauhallisen ihanan koti-illan ja käydä saunassa kun meillä on lauantaina saunavuorokin yhdeksältä, mutta ei.. eilen pienessä sievässä (jälleen kerran)... päähäni välähti ajatus soittaa yhdelle kaverille ja "siitä se ajatus sitten lähti".

Tosin miun ajatuksenjuoksut baarireissuista saattoi syntyä siitä että miulla ei oikeesti oo ollut mahdollisuutta viettää viikonloppua pitkään aikaan viihteellä, vaikka sitä viihteellä on oltukin mutta ne sessiot kyllä on tapahtunut ihan kotona..

Joten nyt tuli ihan inspiraatio, ainut vaan että sunnuntaina pitäisi olla pirteänä töissä.. se hieman vaivaa tämän illan onnistumista noin muuten, mutta no problem, ei anneta sen menoa haitata.. Freesinä sunnuntaina töissä ja lauantaina pidetään hauskaa;)

Tämän yövuoron kappale voisi nyt olla vaikka tämä ihan vaan siksi kun tää on niin koskettava:

http://www.youtube.com/watch?v=H9XQRnO3Rtc Vesku on ihana <3

Toinen kipale on Anssin ja miun yhteinen kappale, laitetaan sekin kun kerran teemana miun kirjoituksissa on nyt vuosipäivä, elikkäs..

http://www.youtube.com/watch?v=NKT0H7NM1o0 Rednex - wish you were here. Tulee niin paljon muistoja mieleen tästä kappaleesta.. Tää pistää ihan silmät vetisiksi. 6-vuotta. hui.

Mitä me ollaan kuudessa vuodessa saatu aikaiseksi? Muutettu yhteen, menty kihloihin ja hommattu koira. muuhun ei ole ollutkaan kiire.. aika kuluu vaan niin nopeasti.. pääsen mielessäni vieläkin niihin tunnelmiin kun vasta alettiin seurustella..

Anssin vanha nahkatakki, axen tuoksu, nurmikkopussailut, jäätelön syömistä hautausmaalla, salaiset tapailut, ensimmäiset kännit..
Kaikkea en voi edes luetella tässä, pistää vaan hymyillyttämään ja itkettämään kun kuuntelee tätä biisiä:) Täytyy sanoa että rakastan edelleen sitä miestä, vaikka välillä ottaakin kupoliin aika rankasti (ehkä se kuuluu asiaan;)

Todellinen painajainen, ei ois pitänyt herätä...

Siis heräsin aivan normaaliin tapaan kellon lyötyä puoli kuusi, kun seitsemään oli töihin meno. Kuvittelin vielä siinä vaiheessa että tästä tulee vallan mainio päivä, olin pirteä ja olin jopa nukkunut suhteellisen hyvin edellisyön ja kaiken kukkuraksi rakas mieheni vei miut aamulla töihin, mikä oli myöskin aika jees :)

Töihin päästyäni menin omalle osastolle ihan normaalisti ja huomasin heti että työkaveri joka oli kanssani samassa vuorossa, oli jotenkin hyvin outo. Ei tervehtinyt eikä mitään, KUNNES....

Alkaa älytön huutaminen, haukkuminen, itkeminen, voisin sanoa että työkaverille tuli kunnon itkupotkuraivarit miuta kohtaan. Ihmettelin että mistä oli kyse ja kappas; 

Eräs tunnehäirikkö ihminen, joka saa pian potkut paskan puhumisesta niin oli ilmeisesti juorunnut jotain suoranaista saissea meidän osaston sairaanhoitajalle, joka tietenkin otti kaiken todesta ja päätti ensitöikseen haukkua miut kun pääsin osastolle. 

Ei siinä mitään, asia on saikun kanssa puitu.. MUTTA, kun joudun kestämään sitä juoruämmää vielä viikon meidän osastolla, siinä on kestämistä! huhuh. 

Että otti kupoliin ja kovasti ! Minkä takia niinkin ihana ja mukava päivä voi päättyä tällaiseen katastrofiin yhtäkkiä, mietin vaan.. 

Onneksi miulla on nyt tulossa pari vapaapäivää, tarviin ne kyllä oikeesti. Ei meinaa nimittäin hermot kestää työmaalla, on nimittäin ollut senverran stressaavat päivät tässä menossa että, huomisen päivän jälkeen se on soronoo!

ps. työkaveri päätti olla tulematta iltavuoroon tietyn sairastumisen takia, joten niin kutsutun juoruilijan seuraksi pitäisi saada joku töihin, voitte arvata että meikä häipyy ainakin aamuvuorosta niin nopeasti kuin jaloistani pääsen. En todellakaan jää iltavuoroon sen ihmisen kanssa, se on varma!


GAAAHHH! Pitäis ehkä mennä heittämään aivot narikkaan, eli unille... en jaksa miettiä enää mitään. wää.

Kohta tulee jännäkakka!

.. Olen yövuorossa, täällä on pimeät pitkät käytävät joilla täytyy kävellä.. voisi vaikka arempikin pelätä. Nää käytävät nimittäin näyttää yöllä ihan siltä kuin kauhuelokuvissa!

.. Ja tää sää, pelottava tuuli joka vinkuu, ulos kun katsoo niin puut ja puiden lehdet heiluu ja ulkona on sysipimeää vaikka voisi kuvitella että vielä olisi edes loppukesä?.. ei tää on pelottavaa!

.. Säikähdin jopa aamuyön kierrolla sitä kun jostain kuului kauhea kilinä... loppuenlopuksi huomasin että ulkona tuuli puhalsi niin kovaa että tölkki vieri pitkin asfalttia.

.. Ja vielä fiksuna ihmisenä rupesin katsomaan telkkarista tositapahtumiin perustuvaa ohjelmaa sarjamurhaajasta, joka tappoi 33 miestä raiskaten.. katsoin sen loppuun. Se oli aika jännä, vaikka yleensä en tollasia hirveesti pelkää mutta kun mielikuvitus alkoi laukkaamaan täällä yksin valvoessa.

Siinä on vielä linkki siitä kammotuksesta, joka tollaista teki..
http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Wayne_Gacy
Miksi ihmisen pitää tahallisesti pelotella itseään näin?? kysyn vaan. Eipä ole aivolohkossa hirveästi järkeä, mutta kun kuitenkin kiinnosti aihe.. Olisin voinut vaan kuitenkin olla katsomatta. Täällä kun muutenkin on pelottavaa ilman sarjamurhaajiakin.

Piti ihan pistää viestiä Anssille, ettei mielikuvitus ihan kokonaan tee tepposia täällä ollessa. Mut on tää vähän jännää, tuuli puhaltaa kokoajan niin kovaa että se vinkuu ja sälekaihtimet värisee!

Yritän pistää ajatuksia muualle, onneksi ei ole enää kuin kolme tuntia ja pääsen täältä kummitusrakennuksesta pois omaan kotiin ja lämpöisen peiton alle, ihana ajatus. Rupean ajattelemaan ennemmin sitä! :)

YöKKöilyä osa 1 !

.. Olen siis jälleen yövuorossa, jotenkin täällä on niin helppo kirjoitella tänne jos vaan vanhukset sattuu nukkumaan ja on tietynlaista vapaa-aikaa edes hetken. Nyt voisi kuitenkin olla hyvä hetki kirjoittelulle.. tuntuu että täällä on sopivan hiljaista.

Huh, ensimmäiset festarit on siis koettu! Suurin saavutukseni oli siellä; katapulttihyppy! En olis ikinä uskonu että uskaltaisin tehdä jotain sellaista, vaikka aina ihailinkin kun muut menivät ja tekivät extempore tällaisia juttuja... Kuuntelin vaan kun muita kiinnosti mennä sinne ja ajattelin vaan itsekseni "jeejee, menkää.. mie tsemppaan", yhtäkkiä huomasinkin että oon itse siellä ylhäällä.. Se tuntui jännältä.. ihan kuin lentäisi huolettomasti pitkin taivasta, en ajatellut sillä hetkellä mitään... lensin ja tunsin kuinka vatsassa kipristi, miulla oli aika voittajafiilis! :)

Nyt on jälleen palattu arkeen, taasen. Oli miulla kyllä aika lomafiilikset festariviikonloppuna.. Ainut vaan että kolme vapaapäivää hujahti vaan niin nopeesti. Vajaan parin viikon päästä olisi tarkoitus lähteä Anssin kanssa yhdeksi yöksi mökille. Ajatuksena oli että oltais oltu kaksi yötä, mutta ei saatu varattua kun vaan yks yö.. mutta ihanaa sekin! Odotan kovasti että päästään nauttimaan toistemme seurasta ihan rauhassa, ilman hälinöitä, järven äärelle.. oijoi. Meillä nimittäin 10.9 tulee 6 yhteistä vuotta täyteen. Miten tämä aika kuluukin niin nopeasti, tuntuu että kuukaudet vaan hujahtaa karkuun..
Kuusi vuotta, se tuntuu pitkältä ajalta vaikka todellisuudessa se on elämästä vain pieni osa. Siltikin rakastan tätä miestä edelleen <3

Kirjoittelin eilen ajankuluksi pienimuotoisen runon, voisin sen nyt laittaa tännekin...

Se tunne kun häntä rakastaa.
Se tunne joka valtaa sut kokonaan,
Se tunne kun voit sanoa "rakastan" ilman että pelkäät vastausta-
Mikään sitä ei korvaa. Ajatuskin heikottaa,
Tuntuu että en pysty seisomaan ilman tukea-
ilman sinua.
Olen avuton säröilevä sirpale, sinun avullasi muuttuisin kokonaiseksi.
Kunpa antaisit mahdollisuuden, voisimme olla kaksi sirpaletta yhdessä.

JURASSIIC !

Oon ihan yltiöinnoissani tulevasta perjantaista ! Meikäläinen siis pääsee vihdoinkin elämäni ensimmäisille festareille, voiko siis paremmin viettää viikonloppua kun kuunnella hyvää musiikkia ja hörppiä juominkeja;) Ei tuu ainakaan nyt tällä hetkellä mitään hienompaa mieleen. 

Lisäksi miun täytyi tahallaan kirjoittaa tää päivitys tänne isolla fontilla ja keltaisella värillä! 

Oon muuten tykästyny jotenkin tähän biisiin; http://www.youtube.com/watch?v=fWNaR-rxAic 

Eli siis tää on Carly Rae Rapsenin - Call me maybe, tulee vaan niin hyvä fiilis tätä kuunnellessa ;> 

"Hey, I just met you,
And this is crazy,
But here's my number,
So call me, maybe?" 

Laitan tähän itselleni pienen listan asioista, joita miun täytyy ehdottomasti ottaa festareille mukaan:

- teltta

- makuupussi ? (maybe, oletan vain että en välttämättä päädy nukkumaan siinä)

- Miun ihanat "sottapytty-pyyhkeet", ostin kaupasta.. lasten kosteuspyyhkeet, on muuten hienot :D 

- paperia

- juomat (TOTTAKAI!)

- hammasharja + tahna

- limsaa

- vaatteita ja uikkarit !

- sauhukkeet, vaikkakin ne on vaan varuiksi mukaan! Oon sentään askiinkin kirjoittanut "jurassic aski" ;D pitäähän se silloin ottaa mukaan!

- pientä natusteltavaa

- aurinkoglasset, jos vaikka häikäisee :D 

- rahaa! ja liput ! 

ja mahdollisesti jotain muutakin ja vaikka mitä! mut tällä hetkellä ei aivot toimi enempää, mut nää muistan ainaki ku kerran listasin;) (hope so!)

Pakko viel loppuun laittaa PMMP:n sanoja, tää on muuten hieno biisi.. vanhaa tuotantoja...

PMMP-SYNESTESIA

http://www.youtube.com/watch?v=E2vEMPXOBaQ

olet saapunut oudompaan ympyrään
sä vielä järkyty voimastamme
kaikki matkalla yhdessä, yksinään
olet osa orkesteriamme

sulla on niin **tun hyvät muuvit
sä olet perinyt ne
vaikka nää on tiukat, viileet kruuvit
voit mennä pidemmälle

kerto:
sitä mitä otetaan, tykätään
me rokataan, mokataan
mokataan, me porataan
jotain aina otetaan, tykätään
me vihataan, mokataan, mokataan, me rokataan
kaikki mitä tunnet nyt
niin kuin vastasyntynyt
tunteet puhtaasti, oi nauti
ilma kantaa meitä pois
leikit että tää ei vois
heikentää sua niin kuin tauti

olen katsonut kirjain´ta hiukan pidempään
se on A ja se on punainen
kokoan aakkospalikoita torniksi
se lentää pois avulla siipien
sulla on niin **tun hyvät
sä näytät tuliselle
oot jo päässyt läpi nämä kruuvit
ja rikot tajuntamme

kerto:
sitä mitä otetaan, tykätään
me rokataan, mokataan
mokataan, me porataan
turpaan aina otetaan, tykätään
me vihataan, mokataan
mokataan, me rokataan
kaikki mitä tunnet nyt
niin kuin vastasyntynyt
tunteet puhtaasti, oi nauti
ilma kantaa meitä pois
leikit että tää ei vois
heikentää sua niin kuin tauti

jos nukkumaan
ei tänään mennä ollenkaan
huominen ei saavu
ja aina vaan
me samaan päivään juututaan
milloinkaan en kadu

kerto:
kaikki mitä tunnet nyt
niin kuin vastasyntynyt
tunteet puhtaasti, oi nauti
ilma kantaa meitä pois
leikit että tää ei vois
heikentää sua niin kuin tauti 

PS. höhö, PMMP... ja Jurassic! TÄÄLTÄ TULLAAAAAAN !

nimimerkillä luonnevikainen idiootti !

On se mukavaa kun joutuu oman luonteensa takia kärsimään aina erinäisissä tilanteissa..
Miulla on ollu nyt aika pitkä putki töitä tähän mennessä ja sitten aattelin että aion ottaa kunnon persimonit ystävän ja anssin kanssa jossakin päin maanantai-iltana kun pääsen tästä rakennuksesta ulos..

ehdin jo ystävän kanssa suunnitella maanantain persimoneja, kun avomieheni Anssi päätti että hän haluaakin viettää aikaa yhdessä, minkä tietysti ymmärrän.. koska olen ollut pelkästään töissä ja perjantaina kun meillä oli yhteistä aikaa niin ilta jäi kesken koska Anssi väsähti niin aikaseen (työt kun vetää veronsa, tiedetään...)

Jotenkin vaan itsellä olis ollu niiiiiiiiin kova hinku päästä juhlimaan ja ottamaan ilo irti Anssin ja naapurinkin kanssa, mutta ei... unohdin jälleen ajatella muitakin, kuten Anssi tämän minulle ilmaisi.

Olen siis jälleen ollut itsekäs paska siten; että lupasin ystävälle että vedetään persimonit ja se ei onnistu koska Anssi haluaa viettää aikaa kahdestaan ja siten myöskin olen aivan perseestä tällä hetkellä, koska en kysynyt varsinaisesti Anssilta alunperin että haluaako hän osallistua persimoneihin, kunnes kotona tuli pienimuotoinen "kilarointi" asiasta ja sain selville että homma ei oikein miun ajatuksilla tällä kertaa klaaraa...

Eli kaikki ovat tällä hetkellä epätyytymättömiä...
Anteeksi vaan paskamainen käytökseni, olisi varmaan syytä muuttaa luonnetta jotenkin tai ainakin miettiä ennen kuin suunnittelee.
Sainpa ainakin purettua tuntojani tänne.. ehkä se helpottaa.

Lisäksi olen taas yökyöpelinä töissä, onneksi aamulla voin sanoo ainakin hetkeksi adios tälle paikalle!

Tältä näytän aamulla : X.x

Laitoin muuten ihan tahalleen fontiksi "helvetica", sillä siltä miusta nyt tuntuu !! Miulla oli koko iltavuoron ajan sellainen tunne että joutuisin jäämään tähän rakennukseen pitemmäksi aikaa.. ja niinhän siinä kävi!


Iltavuoron päätyttyä aloimme odotella yökköä normaaliin tapaan... yökkö tulla tupsahti ja aloimme kertoa asukkaiden kuulumisia; kesken kaiken kyseistä yökköä alkoikin "heikottaa".. hää mittaili siinä sitten verenpaineita ym. Sitten sanoin kiltisti, hieman väsyneeseen äänensävyyn että .. "joo, voin jäädä vielä yöks jos et kykene olemaan täällä".. Hän siinä jonkin aikaa pähkäili ja lähti sitten olevinaan päivystykseen...


en oikein usko kyseistä heikotusta, perusteeksi voisin sanoa sen että kyseinen henkilö on ollut monet  MONET MOOOONET kerrat pois töistä ja sitten hänellä on ollut kaupungilla vaan sattumoisin parempaa tekemistä... no näin kuitenkin kävi. Pitäis jaksaa möllöttää tässä rakennuksessa vielä seitsemän tuntia, .. ja yhteensä oon kello seitsemän maissa aamulla ollut täällä 18 perhanan tuntia.......  
 Tää on nyt kieltämättä vähän tällänen vitutusromaani mutta miun tänhetkisessä mielentilassa ei synny parempaa tekstiä. Halusin nyt vaan purkaa kiukkuani tänne, koska tää on miusta aika perseestä vaikka yövuoroista pidänkin :)

YÖKYÖPELIIII

Tänttäräntttäääää ! *ZZZzzzzZZZZzzzz* Ei vaineskaa.. en oo nukkunu yhtään! Töissä olen, eikä tässä tälläkään hetkellä ole mitään muuta tekemistä kuin raapustella tänne. Kerrankin kun on aikaa, miettikää.. En pitkään aikaan kirjoitellut tänne juuri mitään ja nyt tää on jo kolmas teksti lyhyen ajan sisällä.

Kyllä osaa olla hiljaista, toisaalta tosi ihanaa.. kun joskus oon ollut yökkönä täällä niin on sellainen kaaos menossa ettei mitään rajaa.
Kuten esimerkkinä; olen katetroimassa erästä henkilöä niin samantien tulee hälytys yhdeltä mieheltä joka haluaa pissat pois samantien ja jos sinne ei välittömästi mene niin hän päättää kusasta siihen petiin (= kuinka mukavasti ajateltu -.-'') .. ja eihän sen letkun kanssa siitä mihinkään pääse siinä tilanteessa, sitten samaan syssyyn joku mummo haahuilee käytävällä ja siinä menee aikaa ennenkuin sen saa petiin, koska yleensähän tämä mummo menisi mielummin kotiin tai hoitamaan jotain tärkeää asiaa, nämä dementikot on niin hauskoja.

No tää miun jaarittelu töistä meni kyllä vähän pitkäks, mutta onneksi ketään muuta nää jutut ei kiinnosta kun miuta niin kirjoitan tätä lähinnä terapeuttisesti itselleni niin voin sitten vapaapäiväni viettää ilman että mietin jokaisen mummon kusivaippaa lonkero kädessä.

Joo siis oltiin tuossa äsken kahvitauolle yhden miun työkaverin kanssa. Hän on siis inkeriläinen ja on asunut Venäjällä joskus, ainakin yhdeksänkymmentäluvulla joskus ja aikaisemminkin... Tuli sitten yllättäen juttua kahvipöydässä ihan noin vaan muuten Venäjän paskasta tilanteesta ja korruptiosta. Oli kyllä erittäin mielenkiintoista jutella tälläisistä asioista ihmisen kanssa joka oikeasti tietää tilanteesta kaiken. Ja mikä mukavinta/hauskinta, hänen mielestään venäläiset ovat perseestä ja koko venäjän valtio on ihan saastaa.

Miuta nauratti ihan kamalasta kun hän selitti että joskus yhdeksänkymmentäluvun alussa hänestä tehtiin suomen uutisiin juttua jostain punaisesta rististä Venäjällä, yksikin kysymys kuului näin: "onko Venäjällä jatkossa tarvetta punaisen ristin avustuksiin?" Tämä työkaveri sanoi niinkin suoraan että "Venäjä ei tarvitse minkäänlaisia avustuksia, avustukset eivät mene edes oikeaan osoitteeseen ja jos tällä valtiolla ei ole itse rahaa auttaa itseään niin olkoot. Suomi on niin pieni maa, että sen ei tarvitse tällaista paskamaata auttaa". Suomalaistoimittajat olivat kuulemma toljottaneet ihan ihmeissään, kun tulikin tällaista kommenttia...
kyllä nauratti... :D
Oli kyllä hauska tuokio kahvitellessa, siinä meni puolitoista tuntia kun jaariteltiin Venäjän tilanteesta..

Huomenna Anssi tulee kotiin. Hää on ollut nyt viikon Helsingissä tuuraamassa veljeään töissä ja vielä on hänellä toinen viikko edessä. Onneksi kuitenkin hää tulee kotona käymään. Mahdollisesti ois luvassa vähän jotain illanistujaisten tynkästä, voishan sitä muutaman lonkeroisen juoda ja rentoutua.. Onhan tässä tultu paahdettua niska limassa taas viisi päivää tän yövuoron jälkeen. Toivottavasti saan vaan hyvin nukuttua kun pääsen tästä rakennuksesta ulos.
Kyllä on valtaisan ihanaa purkaa asioita tänne.. En muistanutkaan että kirjoittaminen voi olla näin terapeuttista ja hauskaa! :)
Jospa tää yökyöpeli kuitenkin lopettaa kirjoittamisen, ettei pikkuhiljaa silmät ala harittamaan väsymyksestä ja ettei kirjoituksen tapa muutu tällaiseksi --> dfgkgkdfsäfk :D

Ötyjä teillekin murmelit !

.. Auto runoilua..

Tuohon eiliseen merkintään viitaten vielä... Unohdin kertoa että olin hyvin taiteellinen kun ajeltiin kohti polvijärveä, isän mökkiä. Tein pienimuotoisen runon siinä samalla kun luin autossa kirjaa. 




Joka tulee tässä...



Veri virtaa maahan, rakkaus kuolee hiljalleen.
Veri valuu jalkojani pitkin, jokainen pisara satuttaa,
tunnen kivun mutta en halua itkeä.


Kuulen kuinka jokaikinen pisara tipahtaa,
tuntuu että tukehdun.. Haluaisin rakastaa,
haluaisin pelätä, haluaisin tuntea jotain, kanssasi...
Mutta kaikki on liian myöhäistä.. Särjit sydämeni, 
puukotit ja tuhosit, nyt se on hauras ja loukkaantunut.


Sydämesi syke kuuluu toiselle, naiselle jota vihaan..
Kova kuori ja herkkä sielu, en pysty enää pidättämään..
Itken.


Nimeä en tuolle runolle keksinyt, mutta olkoot vaikka nimetön :D 

Ratiritirallaa, arkeen paluu!

On Jälleen mennyt aikaa siitä kun viimeeksi tänne kirjoitin. Paljon on tapahtunut ja aikaa ei ole vaan kertakaikkiaan riittänyt kirjoitteluun. Lapin reissu sujui siis tosi hyvin, kävimme isäni mökillä polvijärvellä ja koira nautti ihan ylipaljon kun sai riehua siellä niin paljon kuin lystäsi. Itselläkin oli sellainen ihana "lomafiilis" siellä ollessa, kun ei tarvinnut huolehtia yhtään mistään :)



... Mutta arkeen paluu olikin jo ihan toista..

Anssin isä päätti tulla kyläilemään meille - viikoksi. Se merkitsi sitä että katsoimme tv-ohjelmia jotka käsittelivät; tangomarkkinoita, luonto-ohjelmia + muuta sälää. Itse päätin sosiaalittomana mennä lueskelemaan kirjoja, pöräytin hissillä naapurille kylään ym. Ei tässä olisi muuten mitään nakerrettavaa, mutta... He puhuvat rakkaan poikansa kanssa aina kaiken SAAMEKSI. Jokusen kerran sain tulkkauksen suomeksi mutta aika vähiin sekin jäi.



Anssin isä on kyllä ihan mukava, mutta liika on liikaa...

Vihdoinkin saan olla kotona rauhassa ilman mitään paineita että joku katselisi luontodokkareita ja tankoa ilman että kysyisi mahdollisesti talon "emännältä" lupaa.



Noo.. Sitten Anssi lähti viemään isäänsä kohti Helsinkiä ja lähti myös itse töihin Helsinkiin kahdeksi viikoksi.. onhan tää alussa tuntunut vähän oudolta olla yksin koiran kanssa tässä kämpässä, mutta parhaiten sopeutumiseen on auttanut rakas naapurini Henna. Oon kyllä aika kiitollinen siitä että oon saanut loisia Hennan nurkissa silloinkin kun "lappiukko" oli meillä..



Lisäksi työt taas jälleen on saaneet miut stressin partaalle, illasta-aamuun vuorot on kyllä IHAN PERSEESTÄ. Sen takia oon ollut tämän viikon hiton kireä, on suututtanut, vituttanut, väsyttänyt, oon ollut nälkäinen ym..



Siitä voisin antaa jopa pienen esimerkin; tänään töistä tullessani olin TOSI väsynyt, koska edellisyön unet olivat jääneet niin vähälle. Tulin siis kotiin ja päätin että vien tuon sontiaisen samantien ulos koska raukka oli joutunut olemaan pissaamatta/ulostamatta 10,5h. Heti ovelta ulos päästyämme koira päätti samantien kusasta aidan viereen... en siis voinut tehdä mitään, kaikki kävi niin nopeesti ja Tarun haara-asento alkoi samantien kun pääsimme ovesta ulos. Mitään ei siis ollut tehtävissä.



Naapuri kuitenkin näki tämän kyseisen tapahtuman ja alkoi moittia miuta, hyvin väsynyttä ja kiukkuista ihmistä. "aidan vieressä ei saa kusettaa koiraa".... paloi käämi.

huusin naapurille jotain epämääräistä "olen ollut koko päivän töissä, ei ole koiran vika jos on hätä ja en ehdi päästää sitä kunnon paikkoihin pissalle kun koira losottaa samantien kun näkee vihreän paikan"... meni siis hermot. Miun vieteri on yleensä aika pitkä, mutta nyt jotenkin keitti yli. 

Olin koko päivän miettinyt töissä että miten koira pärjää ja kun vihdoin pääsen käyttämään sitä ulkona niin meidän kahdeksan kuukautinen koira näkee paikan johon voi pissata ja täräyttää samantien kuset maahan....



Sitten naapuri viitsii vielä asiasta jotain sanoa. Naapuri meni miun huutamisesta aika hiljaiseksi.. vastaus oli "aijaa....." Sitten naapuri ikäänkuin meni karkuun miun raivoavaa, itkuista, väsynytta käytöstä.." hohhoijaa. Jälkeenpäin ajattelin että asian olisi voinut hoitaa vähän toisella tavalla, mutta.. tehty mikä tehty...



Ehkä tää nyt tästä kun pääsee vähän rentoutumaan, huomenna yövuoroon ja sitten olis nukkumispäivän lisäksi yksi vapaa ja Anssi palaa viikonlopuksi kotiin. Oon iloinen :)