Tuohon eiliseen merkintään viitaten vielä... Unohdin kertoa että olin hyvin taiteellinen kun ajeltiin kohti polvijärveä, isän mökkiä. Tein pienimuotoisen runon siinä samalla kun luin autossa kirjaa.
Joka tulee tässä...
Veri virtaa maahan, rakkaus kuolee hiljalleen.
Veri valuu jalkojani pitkin, jokainen pisara satuttaa,
tunnen kivun mutta en halua itkeä.
Kuulen kuinka jokaikinen pisara tipahtaa,
tuntuu että tukehdun.. Haluaisin rakastaa,
haluaisin pelätä, haluaisin tuntea jotain, kanssasi...
Mutta kaikki on liian myöhäistä.. Särjit sydämeni,
puukotit ja tuhosit, nyt se on hauras ja loukkaantunut.
Sydämesi syke kuuluu toiselle, naiselle jota vihaan..
Kova kuori ja herkkä sielu, en pysty enää pidättämään..
Itken.
Nimeä en tuolle runolle keksinyt, mutta olkoot vaikka nimetön :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti