nimimerkillä luonnevikainen idiootti !

On se mukavaa kun joutuu oman luonteensa takia kärsimään aina erinäisissä tilanteissa..
Miulla on ollu nyt aika pitkä putki töitä tähän mennessä ja sitten aattelin että aion ottaa kunnon persimonit ystävän ja anssin kanssa jossakin päin maanantai-iltana kun pääsen tästä rakennuksesta ulos..

ehdin jo ystävän kanssa suunnitella maanantain persimoneja, kun avomieheni Anssi päätti että hän haluaakin viettää aikaa yhdessä, minkä tietysti ymmärrän.. koska olen ollut pelkästään töissä ja perjantaina kun meillä oli yhteistä aikaa niin ilta jäi kesken koska Anssi väsähti niin aikaseen (työt kun vetää veronsa, tiedetään...)

Jotenkin vaan itsellä olis ollu niiiiiiiiin kova hinku päästä juhlimaan ja ottamaan ilo irti Anssin ja naapurinkin kanssa, mutta ei... unohdin jälleen ajatella muitakin, kuten Anssi tämän minulle ilmaisi.

Olen siis jälleen ollut itsekäs paska siten; että lupasin ystävälle että vedetään persimonit ja se ei onnistu koska Anssi haluaa viettää aikaa kahdestaan ja siten myöskin olen aivan perseestä tällä hetkellä, koska en kysynyt varsinaisesti Anssilta alunperin että haluaako hän osallistua persimoneihin, kunnes kotona tuli pienimuotoinen "kilarointi" asiasta ja sain selville että homma ei oikein miun ajatuksilla tällä kertaa klaaraa...

Eli kaikki ovat tällä hetkellä epätyytymättömiä...
Anteeksi vaan paskamainen käytökseni, olisi varmaan syytä muuttaa luonnetta jotenkin tai ainakin miettiä ennen kuin suunnittelee.
Sainpa ainakin purettua tuntojani tänne.. ehkä se helpottaa.

Lisäksi olen taas yökyöpelinä töissä, onneksi aamulla voin sanoo ainakin hetkeksi adios tälle paikalle!

Tältä näytän aamulla : X.x

Laitoin muuten ihan tahalleen fontiksi "helvetica", sillä siltä miusta nyt tuntuu !! Miulla oli koko iltavuoron ajan sellainen tunne että joutuisin jäämään tähän rakennukseen pitemmäksi aikaa.. ja niinhän siinä kävi!


Iltavuoron päätyttyä aloimme odotella yökköä normaaliin tapaan... yökkö tulla tupsahti ja aloimme kertoa asukkaiden kuulumisia; kesken kaiken kyseistä yökköä alkoikin "heikottaa".. hää mittaili siinä sitten verenpaineita ym. Sitten sanoin kiltisti, hieman väsyneeseen äänensävyyn että .. "joo, voin jäädä vielä yöks jos et kykene olemaan täällä".. Hän siinä jonkin aikaa pähkäili ja lähti sitten olevinaan päivystykseen...


en oikein usko kyseistä heikotusta, perusteeksi voisin sanoa sen että kyseinen henkilö on ollut monet  MONET MOOOONET kerrat pois töistä ja sitten hänellä on ollut kaupungilla vaan sattumoisin parempaa tekemistä... no näin kuitenkin kävi. Pitäis jaksaa möllöttää tässä rakennuksessa vielä seitsemän tuntia, .. ja yhteensä oon kello seitsemän maissa aamulla ollut täällä 18 perhanan tuntia.......  
 Tää on nyt kieltämättä vähän tällänen vitutusromaani mutta miun tänhetkisessä mielentilassa ei synny parempaa tekstiä. Halusin nyt vaan purkaa kiukkuani tänne, koska tää on miusta aika perseestä vaikka yövuoroista pidänkin :)

YÖKYÖPELIIII

Tänttäräntttäääää ! *ZZZzzzzZZZZzzzz* Ei vaineskaa.. en oo nukkunu yhtään! Töissä olen, eikä tässä tälläkään hetkellä ole mitään muuta tekemistä kuin raapustella tänne. Kerrankin kun on aikaa, miettikää.. En pitkään aikaan kirjoitellut tänne juuri mitään ja nyt tää on jo kolmas teksti lyhyen ajan sisällä.

Kyllä osaa olla hiljaista, toisaalta tosi ihanaa.. kun joskus oon ollut yökkönä täällä niin on sellainen kaaos menossa ettei mitään rajaa.
Kuten esimerkkinä; olen katetroimassa erästä henkilöä niin samantien tulee hälytys yhdeltä mieheltä joka haluaa pissat pois samantien ja jos sinne ei välittömästi mene niin hän päättää kusasta siihen petiin (= kuinka mukavasti ajateltu -.-'') .. ja eihän sen letkun kanssa siitä mihinkään pääse siinä tilanteessa, sitten samaan syssyyn joku mummo haahuilee käytävällä ja siinä menee aikaa ennenkuin sen saa petiin, koska yleensähän tämä mummo menisi mielummin kotiin tai hoitamaan jotain tärkeää asiaa, nämä dementikot on niin hauskoja.

No tää miun jaarittelu töistä meni kyllä vähän pitkäks, mutta onneksi ketään muuta nää jutut ei kiinnosta kun miuta niin kirjoitan tätä lähinnä terapeuttisesti itselleni niin voin sitten vapaapäiväni viettää ilman että mietin jokaisen mummon kusivaippaa lonkero kädessä.

Joo siis oltiin tuossa äsken kahvitauolle yhden miun työkaverin kanssa. Hän on siis inkeriläinen ja on asunut Venäjällä joskus, ainakin yhdeksänkymmentäluvulla joskus ja aikaisemminkin... Tuli sitten yllättäen juttua kahvipöydässä ihan noin vaan muuten Venäjän paskasta tilanteesta ja korruptiosta. Oli kyllä erittäin mielenkiintoista jutella tälläisistä asioista ihmisen kanssa joka oikeasti tietää tilanteesta kaiken. Ja mikä mukavinta/hauskinta, hänen mielestään venäläiset ovat perseestä ja koko venäjän valtio on ihan saastaa.

Miuta nauratti ihan kamalasta kun hän selitti että joskus yhdeksänkymmentäluvun alussa hänestä tehtiin suomen uutisiin juttua jostain punaisesta rististä Venäjällä, yksikin kysymys kuului näin: "onko Venäjällä jatkossa tarvetta punaisen ristin avustuksiin?" Tämä työkaveri sanoi niinkin suoraan että "Venäjä ei tarvitse minkäänlaisia avustuksia, avustukset eivät mene edes oikeaan osoitteeseen ja jos tällä valtiolla ei ole itse rahaa auttaa itseään niin olkoot. Suomi on niin pieni maa, että sen ei tarvitse tällaista paskamaata auttaa". Suomalaistoimittajat olivat kuulemma toljottaneet ihan ihmeissään, kun tulikin tällaista kommenttia...
kyllä nauratti... :D
Oli kyllä hauska tuokio kahvitellessa, siinä meni puolitoista tuntia kun jaariteltiin Venäjän tilanteesta..

Huomenna Anssi tulee kotiin. Hää on ollut nyt viikon Helsingissä tuuraamassa veljeään töissä ja vielä on hänellä toinen viikko edessä. Onneksi kuitenkin hää tulee kotona käymään. Mahdollisesti ois luvassa vähän jotain illanistujaisten tynkästä, voishan sitä muutaman lonkeroisen juoda ja rentoutua.. Onhan tässä tultu paahdettua niska limassa taas viisi päivää tän yövuoron jälkeen. Toivottavasti saan vaan hyvin nukuttua kun pääsen tästä rakennuksesta ulos.
Kyllä on valtaisan ihanaa purkaa asioita tänne.. En muistanutkaan että kirjoittaminen voi olla näin terapeuttista ja hauskaa! :)
Jospa tää yökyöpeli kuitenkin lopettaa kirjoittamisen, ettei pikkuhiljaa silmät ala harittamaan väsymyksestä ja ettei kirjoituksen tapa muutu tällaiseksi --> dfgkgkdfsäfk :D

Ötyjä teillekin murmelit !

.. Auto runoilua..

Tuohon eiliseen merkintään viitaten vielä... Unohdin kertoa että olin hyvin taiteellinen kun ajeltiin kohti polvijärveä, isän mökkiä. Tein pienimuotoisen runon siinä samalla kun luin autossa kirjaa. 




Joka tulee tässä...



Veri virtaa maahan, rakkaus kuolee hiljalleen.
Veri valuu jalkojani pitkin, jokainen pisara satuttaa,
tunnen kivun mutta en halua itkeä.


Kuulen kuinka jokaikinen pisara tipahtaa,
tuntuu että tukehdun.. Haluaisin rakastaa,
haluaisin pelätä, haluaisin tuntea jotain, kanssasi...
Mutta kaikki on liian myöhäistä.. Särjit sydämeni, 
puukotit ja tuhosit, nyt se on hauras ja loukkaantunut.


Sydämesi syke kuuluu toiselle, naiselle jota vihaan..
Kova kuori ja herkkä sielu, en pysty enää pidättämään..
Itken.


Nimeä en tuolle runolle keksinyt, mutta olkoot vaikka nimetön :D 

Ratiritirallaa, arkeen paluu!

On Jälleen mennyt aikaa siitä kun viimeeksi tänne kirjoitin. Paljon on tapahtunut ja aikaa ei ole vaan kertakaikkiaan riittänyt kirjoitteluun. Lapin reissu sujui siis tosi hyvin, kävimme isäni mökillä polvijärvellä ja koira nautti ihan ylipaljon kun sai riehua siellä niin paljon kuin lystäsi. Itselläkin oli sellainen ihana "lomafiilis" siellä ollessa, kun ei tarvinnut huolehtia yhtään mistään :)



... Mutta arkeen paluu olikin jo ihan toista..

Anssin isä päätti tulla kyläilemään meille - viikoksi. Se merkitsi sitä että katsoimme tv-ohjelmia jotka käsittelivät; tangomarkkinoita, luonto-ohjelmia + muuta sälää. Itse päätin sosiaalittomana mennä lueskelemaan kirjoja, pöräytin hissillä naapurille kylään ym. Ei tässä olisi muuten mitään nakerrettavaa, mutta... He puhuvat rakkaan poikansa kanssa aina kaiken SAAMEKSI. Jokusen kerran sain tulkkauksen suomeksi mutta aika vähiin sekin jäi.



Anssin isä on kyllä ihan mukava, mutta liika on liikaa...

Vihdoinkin saan olla kotona rauhassa ilman mitään paineita että joku katselisi luontodokkareita ja tankoa ilman että kysyisi mahdollisesti talon "emännältä" lupaa.



Noo.. Sitten Anssi lähti viemään isäänsä kohti Helsinkiä ja lähti myös itse töihin Helsinkiin kahdeksi viikoksi.. onhan tää alussa tuntunut vähän oudolta olla yksin koiran kanssa tässä kämpässä, mutta parhaiten sopeutumiseen on auttanut rakas naapurini Henna. Oon kyllä aika kiitollinen siitä että oon saanut loisia Hennan nurkissa silloinkin kun "lappiukko" oli meillä..



Lisäksi työt taas jälleen on saaneet miut stressin partaalle, illasta-aamuun vuorot on kyllä IHAN PERSEESTÄ. Sen takia oon ollut tämän viikon hiton kireä, on suututtanut, vituttanut, väsyttänyt, oon ollut nälkäinen ym..



Siitä voisin antaa jopa pienen esimerkin; tänään töistä tullessani olin TOSI väsynyt, koska edellisyön unet olivat jääneet niin vähälle. Tulin siis kotiin ja päätin että vien tuon sontiaisen samantien ulos koska raukka oli joutunut olemaan pissaamatta/ulostamatta 10,5h. Heti ovelta ulos päästyämme koira päätti samantien kusasta aidan viereen... en siis voinut tehdä mitään, kaikki kävi niin nopeesti ja Tarun haara-asento alkoi samantien kun pääsimme ovesta ulos. Mitään ei siis ollut tehtävissä.



Naapuri kuitenkin näki tämän kyseisen tapahtuman ja alkoi moittia miuta, hyvin väsynyttä ja kiukkuista ihmistä. "aidan vieressä ei saa kusettaa koiraa".... paloi käämi.

huusin naapurille jotain epämääräistä "olen ollut koko päivän töissä, ei ole koiran vika jos on hätä ja en ehdi päästää sitä kunnon paikkoihin pissalle kun koira losottaa samantien kun näkee vihreän paikan"... meni siis hermot. Miun vieteri on yleensä aika pitkä, mutta nyt jotenkin keitti yli. 

Olin koko päivän miettinyt töissä että miten koira pärjää ja kun vihdoin pääsen käyttämään sitä ulkona niin meidän kahdeksan kuukautinen koira näkee paikan johon voi pissata ja täräyttää samantien kuset maahan....



Sitten naapuri viitsii vielä asiasta jotain sanoa. Naapuri meni miun huutamisesta aika hiljaiseksi.. vastaus oli "aijaa....." Sitten naapuri ikäänkuin meni karkuun miun raivoavaa, itkuista, väsynytta käytöstä.." hohhoijaa. Jälkeenpäin ajattelin että asian olisi voinut hoitaa vähän toisella tavalla, mutta.. tehty mikä tehty...



Ehkä tää nyt tästä kun pääsee vähän rentoutumaan, huomenna yövuoroon ja sitten olis nukkumispäivän lisäksi yksi vapaa ja Anssi palaa viikonlopuksi kotiin. Oon iloinen :)

Kukkuluuruu, Tääbbin Avveel, kii tiebbeen?

Eli terveiset täältä Pohjoisen kolkasta, Ivalosta! Tultiin siis tänne reissaamaan neljäksi yöksi Anssin isän luo. Päästiin lähtemään maanantaiaamuna about puolen yhdeksän maissa ja perillä oltiin puolen yön aikaan, aikaahan siinä kului.. Mutta matka meni hyvin ja koira nukkui KOKO matkan... kuten kuvastakin näkyy :)

Kävimme Oulun kauppurissa syömässä matkan varrella, oli muuten niiiiin hemmetin maukkaat burilaiset ettei mitään rajaa! Sinne täytynee poiketa uudestaankin. Mietittiin silloin Anssin kanssa että onneksi emme asu Oulussa, muuten saattaisi olla että kävisimme siellä vaikka joka päivä... huh, ihan tulee vesi kielelle.. Ehkä täytynee siis tästä mennä muihin aiheisiin ettei tule nälkä.
Pitihän matkaajan ottaa kuvia siis myös Oulusta, joten näytämpä muutaman otoksen myös sieltä. Turistina on kivaa! :D

.. Täällä Ivalossa on kyllä tullut ihana lomafiilis, kotikonnuilla en ehkä olisi päässyt samanlaiseen tunteeseen kun työpaikka sijaitsee aivan liian lähellä. Siis se tunne on aiiivan sanoinkuvaamaton kun avaa ulko-oven ja koiran voi vaan aamulla päästää yksikseen tekemään ne legendaariset tortut sinne tarkkaan valittuun paikkaan; jonnekin ruohikkoon. Ei tarvitse tehdä mitään. Ainoat isommat liikkeet siinäkin touhussa on: herääminen, jotkut housunpoikaset ja vaatteet päälle ettei ärsyttävät itikat syö minua tai mahdollisesti muita läsnäolioita ihan kuoliaaksi, oven aukaisu ja sitten vaan päästät koiran ulos ja hengität raikasta Ivalon ilmaa. AH-OUJEE. Nautin jo kirjottaessani tätä :'D

... Koira nauttii :)



Tämän reissun jälkeen olisi tarkoitus lähteä Polvijärvelle isukin mökille viettämään aikaa. Perjantaina aamusella lähdetään ajelemaan sinne päin ja pari yötä vietetään siellä auringon paisteessa. Ainakin toivon että aurinko paistaisi, voisin siis vaan maata auringossa ja ehkä välillä käydä uimassa... mahdollisesti ilmenee sieltäkin muutamia kuvia tänne kunhan pääsen polvijärven aurinkolomasta takaisin kotiseudulle Lappeenrantaan :')